Ymmärrän täysin, miksi perhevapaauudistus viime syksynä tehtiin. Maailma muuttuu, mutta jos se ei tee sitä itsestään, sitä on muutettava.
Vuonna 2020 isät pitivät noin 10 prosenttia kaikista pidetyistä vanhempainrahapäivistä. Vaikka prosentti on suurempi kuin joissakin muissa maissa, on se ylivoimaisesti pienin verrattuna moniin muihin hyvinvointivaltioihin ja kaikkiin muihin pohjoismaihin.
Suomessa naiset hoitavat pääosin edelleen lapset, ja syitähän tälle vuosikymmenestä toiseen muuttumattomalle asioiden tilalle tietysti riittää. Uransa nousukiidossa olevat isät tekevät Erittäin Tärkeää asiantuntijatyötä, josta poisjääminen on äärimmäisen hankalaa, jopa mahdotonta.
Äidit tekevät tietysti usein myös työtä, ehkä jopa sitä ihan samaa asiantuntijatyötä. Koska naiset kuitenkin ovat luonnostaan paitsi hoivaajia, myös äitejä, ei tämä tuota ongelmaa, koska hoitovapaalle jääminen edellyttää vain hieman järjestelyä, sillä sehän kuuluu asiaan.
Kun kotiin lasten kanssa jäänyttä isää haastatellaan lehtijuttuun, kärkeen nostetaan kaikki ne menetetyt tulot ja eläkkeet, jotka hän ilmeisen epäitsekkäästi on perheensä eteen uhrannut.
Henkilöjutut naisista, jotka ovat myös äitejä, käsittelevät edelleen hämmentävän usein nimenomaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Milloin saamme lukea henkilöjutun johtajamiehestä samanlaisella kulmalla?
Helsingin Sanomat julkaisi hiljattain artikkelin syistä, miksi isät eivät pidä vanhempainvapaata puoliksi toisen vanhemman kanssa. Vastaukset olivat toinen toistaan mykistävämpiä.
Naisilla on rinnat ja niistä tulee maitoa.
Lasten kanssa on tylsää, ja vaimo on siinä luonnostaan parempi.
Lastenhoito kellon ympäri on todella rankkaa.
Tasa-arvoisempi politiikka ei tee miehistä naisia, sillä naiseuteen ei kuulu sisään rakennettuna hoiva yhtään sen enempää kuin miehenä tai isänä olemiseen. On naisia, jotka eivät voisi kuvitella ikinä hankkivansa lapsia, ja miehiä, jotka haaveilevat jälkikasvusta jo teini-ikäisinä.
Itse palaan vanhempainvapaalta syksyllä töihin, ja mieheni jää lapsemme kanssa kotiin. Kuluneet kuukaudet ovat olleet aikuiselämäni ihmeellisintä, herkintä, rankinta ja ennen kaikkea ihaninta aikaa. En ikinä haluaisi riistää lapseni isältä tätä kokemusta, eikä hän toden totta halua riistää minulta vuosien palkka- ja eläketuloja.
Janakkalan Sanomien toimittaja Sanna-Katja Pohjalahti jäi vanhempainvapaalle viime vuoden lopussa. Kevään ajan hän avaa kolumnisarjassa Tarinmaalla sijaitsevaa vauvakuplaansa. Tämä on kolumnisarjan viimeinen osa.