Miamissa asuva tuntematon kirurgi jätti hiljattain kommentin Facebook-sivulleni. Profiilikuvani oli kiinnittänyt hänen huomionsa ja nyt hän haluaisi tutustua paremmin. Viesti päättyi ruusuihin ja sydämiin. Näinkö se siis tapahtuu, mietin.
Rakkaushuijaukset ovat ikivanha ilmiö, mutta netissä ”auervaaroista” on tullut arkipäivää.
Viestibokseihini epämääräisistä profiileista lähetetyissä viesteissä on tarjottu pääasiassa ”sokerideittailua”: 5 000 dollaria pelkästä keskustelusta tai tuhansien eurojen taloudellista tukea viikoittain – ilman vastapalveluksia.
Kieltämättä houkutteleva tarjous!
Huijauksissa tavat ovat kuitenkin monet. Erään kerran Britanniassa asuvaksi kiinalaiseksi esittäytynyt mies viestitti etsivänsä avioliittoa. ”Jos sinulla on sama tavoite, laita whatsappia.”
Ikivanha petostapa ei näytä menettäneen tehoaan. Romanssihuijauksiin nimittäin lankeaa satoja suomalaisia vuosittain. Joidenkin arvioiden mukaan kohteeksi on joutunut noin 90 000 suomalaista. Ei siis puhuta mistään marginaali-ilmiöstä. Verkossa tapahtuvat petokset ovat lisääntyneet kovaa vauhtia viime vuosina ja sama suunta näyttää jatkuvan.
Myös rahalliset menetykset ovat merkittäviä. Pankkien tietoon tulleet huijausten taloudelliset tappiot olivat viime vuonna miljoonia euroja, ja siinä on luultavasti vain pieni osa todellisesta summasta. Pahimmillaan uhri menettää huumassa koko omaisuutensa.
Mutta miten on mahdollista, että huijaukset edelleen uppoavat niin moneen, vaikka niistä puhutaan paljon ja huijausyritykset tuntuvat ilmiselviltä? Ilmiön surullisin puoli tulee esiin tässä kohtaa.
Rikosuhripäivystyksen mukaan suurin osa huijatuista on yksinasuvia, ja poliisi kertoi Aamulehden jutussa joulukuussa taustalla olevan usein yksinäisyyttä. Rakkautta lupaava huijari tarjoaa juuri niitä asioita, joita uhri kaipaa. Koska huijarilta saa myötätuntoa, ystävän ja rakkauttakin, huijausta voi olla hankala erottaa.
Valheellisesta romanssista on vaikea päästää irti, jos siihen haluaa kovasti uskoa. Ja jos totuus alkaakin uhrille valjeta, häpeä voi estää sen hyväksymistä. Huijaus on vienyt pahimmillaan koko elämän ajan kerätyt säästöt, ja seurauksena tunne yksinäisyydestä on vain entistä vahvempi.
Petoksia pyrkivät torjumaan niin pankit kuin poliisi, ja yksilökin voi harjoittaa medianlukutaitoaan sekä digiosaamistaan.
Vaikka avaimet rikosten tunnistamiseen luultavasti ovat tässä, eivät puutteelliset digitaidot ehkä sittenkään ole isoin ongelma. Ehkä pitäisikin puhua siitä, miten torjutaan alati kasvaa yksinäisyyttä, jota kutsutaan Suomessa toisinaan jo kansantaudiksi.
Kirjoittaja on Aamulehden tuottaja.