Vastaus Marjut Tuulia Nummisen kirjoitukseen: Muutamien vuosien päästä olisitte katselleet lahoavia kuusia

Kirjoittaja on sen kannalla, että jatkuvan kasvun menetelmää tulisi suosia.

Viime vuosina on Suomessa käyty runsaasti keskustelua metsäasioista monesta eri näkökulmasta.

Marjut Tuulia Numminen (Jan 20.4.) kauhisteli metsän päätehakkuuta, joka on tehty Harvialan koulun lähistöllä ja kotinsa naapurissa.

Lue lisää: ”En voi tehdä mitään, en omista tuota metsää” – Marjut Tuulia Numminen pohtii kotiympäristönsä muutosta Harvialassa

Kieltämättä avohakkuu oman kodin naapurissa on jonkin aikaa tosi ruman näköinen ja vaikuttaa oleellisesti maisemaan.

Olen itsekin sen kannalla, että jatkuvan kasvun menetelmää tulisi suosia, mutta joskus on vaan niin, että metsä tulee niin ikääntyneeksi, että muuta mahdollisuutta ei ole kuin uudistaa se päätehakkaamalla eli tehdä avohakkuu.

Tuon kyseisen kuusikon kohdalla olisi käynyt niin, että muutamien vuosien päästä olisitte katselleet lahoavia kuusia. Nyt tuolle palstalle lähitulevaisuudessa istutetaan uudet puuntaimet ja maisema rupeaa taas kummasti korjaantumaan.

Viiden vuoden päästä pihapiiristänne avautuva maisema saattaa olla jo ihan mukavankin näköinen.

Metsänhoito ja metsätalous ovat pitkäjänteistä puuhaa ja siitä ei yleensä pikavoittoja saa, se on monen vuosikymmenen kierto. Suomessa metsät ovat pääsääntöisesti hyvin hoidettuja ja Suomi on metsätalousmaa ollut kautta aikojen. Olen metsien monimuotoisuuden kannalla ja metsissä on paljon muitakin arvoja, kuin taloudellinen hyöty.

Suomi ja suomalaiset elävät metsistä kaikin tavoin. Itselleni metsä on myöskin rauhoittumisen ja hiljentymisen paikka, eräänlainen kirkko, vaikka en kuulu ns. puunhalailuporukkaan.

Jukka Kemppi

Kirjoittaja asuu Kotilahden tilalla Harvialassa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston tuoreimmat

Osaston luetuimmat

Luitko jo nämä?

Mainos