Alas mäkeä, ohi pikkumäntyrivistön ja takana kohoavan kukkulan. Hautausmaa, vanhat lehmukset, sitten peltoaukea, jonka keskellä kohoaa keltainen kylätalo.
Lenkki on tuttu, sillä kuljemme sen joka päivä. Vauvamme nukkuu päivisin vain, kun vaunut liikkuvat. Kävelen ja kuuntelen kirjoja, podcasteja, musiikkia ja radio-ohjelmia jatkuvana virtana. Unettomat yöt tekevät jaloista painavat. Kirkonkylän seutu on täynnä toinen toistaan viehättävämpiä ulkoreittejä, mutta useimmat lumen vuoksi vielä saavuttamattomissa. Vakiolenkkimme on ainoita, joilla vaunujen kanssa pääsee eteenpäin.