Vauva sai nimen. Hän hymyilee, jokeltaa ja osaa kääntyä kyljeltä selälleen. Ehkä hän haluaa uusia leikkikavereita? Ainakin minä alan kaivata päiviini myös aikuista seuraa.
Tunnen paljon kaltaisiani vanhempia, mutta en yhtäkään lattemammaa, siis niitä äitejä, joiden epäillään päivät pitkät vetelehtivän kahviloissa kotitöitä vältellen. Siitä olen kuitenkin varma, että vauva-aikana vertaistuki on parasta mahdollista tukea, oli varsinaisia huolia sitten tai ei. Vauvajumpat ja joogatunnit kaupungissa ovat ihania, mutta pienen vauvan kanssa kaipaan myös sitä, ettei kaikki tekeminen olisi aina automatkan päässä.
Ainakin potentiaalista kohderyhmää vauvaryhmille tuntuisi riittävän myös Janakkalassa. Kunnan varhaiskasvatuksen paikat ovat jatkuvasti kortilla ja useita uusia, alle 3-vuotiaiden ryhmiä on perustettu parin viime vuoden aikana ympäri kuntaa. Alan tutkia paikallista tarjontaa. Opin, että viimeiset vuodet vauvaryhmät ovat olleet pääosin seurakunnan vastuulla: sekä Tervakoskella että Turengissa kokoonnutaan viikoittain, ja tänä keväänä Tervakoskella aloitti vapaaehtoisvoimin myös vauvamuskari. Vaikka toimintaan osallistuakseen ei tarvitsekaan olla harras luterilainen, kuulen silti, että jotkut vanhemmat vierastavat järjestäjätahoa.
Viime aikoina Janakkalan vauvabuumiin on herätty myös seurakunnan ulkopuolella. MLL:n paikallisjaoston hallitus saatiin vihdoin kokoon ja toimintaa käynnistellään paraikaa. Viime syksynä kuntakin ilmoitti aloittavansa tauon jälkeen avointa varhaiskasvatustoimintaa paitsi Turengissa ja Tervakoskella, myös Leppäkoskella ja Tarinmaalla, joista viimeksi mainittu on neuvolatädin mukaan perinteisesti kuntamme vauvatiheimpiä taajamia.
Ainakin juuri Tarinmaalla vanhempi-lapsi-duoja on riittänyt niin, että ensi syksystä alkaen tapaamisten määrä kenties tuplataan. Lattea tai kahvia ei välttämättä ole tarjolla, mutta arvokkaita vanhemmuuden vertaiskokemuksia senkin edestä.
Sanna-Katja Pohjalahti
Kirjoittaja on vanhempainvapaalla olevan Janakkalan Sanomien toimittaja
