Miksi suuntavilkun käyttäminen on toisinaan niin kovin vaikeaa?

Se ei riitä kaistanvaihdon merkiksi, että kuljettaja pyörittelee päätään kuin helmipöllö, pohtii Aamulehden kehityspäällikkö Mikko Lindroos.

29.8. 13:00

Otteita elämäni ruuhkavuosista. Aamuruuhka työmatkalla.

Liikenne soljuu tasaisena virtana. Kiinnitän huomiota viereisellä kaistalla autoni rinnalle lipuvaan autoon. Auton kuljettajan pää pyörii kuin helmipöllöllä.

Ihastelen hetken aikaa kuljettajan niskan liikkuvuutta, kunnes hän pyöräyttää niskansa lisäksi ohjauspyörää oikealle sillä seurauksella, että joudun survaisemaan jarrupoljinta tavanomaista rivakammin. Naapurikaistan vetreäniskainen kuljettaja sujauttaa autonsa päättäväisesti autoni eteen niin pieneen väliin, että sujauttaessaan hän miltei muotoilee Volvoni keulaa tulevaisuuden Volkswageniksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston tuoreimmat

Osaston luetuimmat

Luitko jo nämä?

Mainos