Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hämeenhelmessä rakastutaan, luodaan ystävyyssuhteita ja saadaan kasvatusapua lapsille

Irkka Raittinen aloitti karavaanielämän 30 vuotta sitten. Hänellä oli tuolloin kolme vaippaikäistä lasta, kun hänen miehensä ehdotti asuntovaunulomaa. –Ajattelin, että ihan hullua. Vettäkin tuli reissun aikana kuin aisaa, mutta ensimmäisen vuorokauden jälkeen olin aivan myyty. Asuntovaunuelämä vei kertarytinällä Raittisen sydämen. –Tämä on elämäntapa, hän sanoo. Raittinen on jatkanut karavaanarielämää miehensä poismenon jälkeen. Hän kertoo, että hänen silmäteränsä on vuosimallia 1982, eikä se ole missään nimessä myytävänä. Vaunu on ollut hänellä toistakymmentä vuotta. Hän osti sen aikanaan salaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Paula ja Seppo Vainikainen olivat lähes perustajajäseniä. Jos heidät mainitsee perustajiksi, korjaavat he heti korrektisti, että he tulivat mukaan kuvioihin muutamaa kuukautta muita myöhemmin. –Siinä vaiheessa oli jo kaikki hevosen lannat ehditty lapioida pois, Seppo Vainikainen sanoo. –Tämä oli hirveä paikka alkuun. Ei täällä ollut kuin tiskiallas, karaokehuone ja kahvihuone, Paula Vainikainen jatkaa. Vainikaiset eivät siis tulleet paikalle ympäristön houkuttelemana. He löysivät paikan, koska siellä oli paljon entisiä karavaanarituttuja. –Parasta täällä on kaverit. Heidän takiaan me tänne jäimme, he sanovat yhdestä suusta. Pariskunta kertoo, että töitä painettiin vuoden verran ja aika kului päivä kerrallaan. Nyt paikasta on kuoriutunut persoonallinen ja idyllinen, että siellä vietettiin viime kesänä jopa Vainikaisen tyttären häitä. Tytär, joka hänkin vietti aikaansa Hämeenhelmessä löysi miehensä saman alueen toisesta asuntovaunusta. Häät oli kätevä viettää paikassa, missä olivat kaikki kaveritkin. Vainikaisten karavaanarielämä alkoi vuonna 1994 ja tähän päivään mennessä he ovat olleet ilman vaunua kokonaista kolme kuukautta. Tämä lipsahdus sattui aikaan, jolloin pariskunnalla oli useita sijaislapsia hoidossa ja elämä tuntui mukamas silloin liian hetkiseltä asuntovaunuiluun. –Tämä taitaa olla meidän viides tai kuudes vaunu, Seppo Vainikainen pohtii. Vainikaiset ovat päätyneet asuntovaunuun, koska vaunussa on asuntoautoa enemmän tilaa ja autoa olisi liian kallis seisottaa. –Tämä on meille kuin kesämökki. Entisenä bussikuskina en jaksa ajaa turhia kilometrejä, vaan nautin paikalla olosta, Seppo Vainikainen kertoo. Vainikaiset viettävät vuodesta noin kolmasosan kesämökillään. Juttu jatkuu kuvan jälkeen Hämeenhelmen asuntovaunualueelta löytyy myös vanhoja asuntovaunuiksi muunnettuja busseja. Yksi niistä kuuluu Larissa Tissarin perheelle. He kuuluvat nurmijärveläiseen Kylähulluihin Kulkureihin ja he ovat tänä kesänä asettuneet Hämeenhelmeen kuukausikortilla. –Sain auton äitienpäivälahjaksi noin vuosi sitten, Larissa Tissari kertoo. Hänellä on tällä hetkellä perheen ainoa D-ajokortti. Hänen miehensäkin on paraillaan hankkimassa ajolupaa tähän liikkuvaan kakkoskotiin ja on inssiä vaille kortin omistaja. Bussi on vuosimalliltaan 1988. Asuntokäytössä se on ollut Tissareita ennen kahdella muulla omistajalla. Jokainen omistaja on sisustanut ja muuntanut sitä omanlaisekseen. Miksi Tissarit sitten päätyivät vanhaan bussin, eivätkä ostaneet esimerkiksi asuntoautoa? –Hinta ratkaisi. Iso asuntoauto olisi ollut hyvin paljon kalliimpi, Tissari kertoo. Nelihenkiselle perheelle bussista löytyy mukavasti tilaa, mutta isossa linja-autossa on myös omat haasteensa. Heidän on esimerkiksi aina varmistettava, että onko yöpymisalueella riittävästi tilaa bussille ja mahtuuko siellä kätevästi kääntymään. Isossa autossa myös mahdolliset viat ovat isoja. Esimerkiksi puhjennutta autonrengasta ei vaihdeta yksin tien päällä. –Viime kesänä autosta hävisi pakki. Onneksi paikalla oli osaavia ihmisiä, jotka kokonaisen päivän etsivät vikaa ja menivät joka kolosta sisään. Lopulta he paikansivat vian, Tissari kiittelee. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Perhe ei kuulemma osaisi elää ilman asuntobussiaan. –Mitä me tehtäisiin viikonloppuisin ja lomat? Lapsetkin ovat jo täysin oppineet karavaanareiksi. Leirintäalueilta lapsille löytyy kavereita ja Hämeenhelmessä lapset ovat kaikkien aikuisten valvovien silmien alla. –Me ruokimme toistemme kylään tulleet lapset. Pääasia, että lapsilla on kavereita, joten haluamme pitää näistä kavereista huolta. Suotavaa on, että lapsia ohjataan, kehutaan ja ojennetaan yhdessä. Se helpottaa meidän aikuisten arkea, Tissari sanoo.