Keskeneräisen mustikkapiirakan ympärillä käy kuhina. Rita ja Kari Kanniston keittiössä puuhailevat Piia Aitto-oja, Lucie Nguyen, 15, San Le, 16, ja Joyce Kyaw, 16, sekä perheen lapset Liina ja Seela Kannisto.
Jaloissa pyörii vielä kleinspitz Niilo.
Aitto-ojat ja Kannistot ovat toimineen kuluvan lukuvuoden aasialaisten nuorten ystäväperheinä.
Janakkalaan lukioon hakeneet kansainväliset opiskelijat saapuivat elokuussa Suomeen ja aloittivat opintonsa Turengin toimipisteessä. Nuoret hakivat Janakkalaan Finest Future Oy:n kautta. Tarkoitus on, että opiskelijat voivat lukion lopuksi suorittaa suomalaisen ylioppilastutkinnon.
Ystäväperheitä etsittiin lukuvuoden aikana Wilmassa. Kannistot ja Aitto-ojat innostuivat ideasta nopeasti. Rita Kannisto ja Piia Aitto-oja toteavat, ettei nuorten kanssa ole tehty mitään ihmeellisyyksiä.
”Olemme kutsuneet heitä meille viettämään iltaa, tehneet karjalanpiirakoita, käyneet auttamassa polkupyörän valitsemisessa ja juhlineet yhdessä suomalaisia juhlapäiviä kuten joulua ja Runebergin päivää”, Kannisto ja Aitto-oja kertovat.
Nuoret ovat myös valmistaneet perheille oman kulttuurinsa ruokia eli vietnamilaisia ja burmalaisia ruokalaleja.
Seela ja Liina Kanniston mielestä on ollut mukavaa tutustua nuoriin erilaisesta kulttuurista.
”Iso perhe on kiva. Tykkään tehdä tavallisia juttuja yhdessä. Viikonloppuna pestiin Niilo. Ja ruokapöydässä on mukavaa ihan vaan jutella kuulumiset”, Liina Kannisto sanoo.
Ystäväperheet ovat muun muassa laittaneet yhdessä ruokaa.
Perheiden ystäväoppilaat asuvat Turengissa. Kaikissa virallisissa asioissa he kääntyvät nuorisotoimen puoleen. Nuorilla on esimerkiksi kotiintuloajat asuntoihinsa, ja jos ilta ystäväperheessä venyy yli yhdeksään illalla, nuoret ilmoittavat siitä nuorisotoimelle.
Perheet puhuvat opiskelijoille suomea. Jos jonkin asian halutaan varmistaa tulleen täysin ymmärretyksi, vaihdetaan hetkeksi englantiin.
Monet keskusteluista ovat käsitelleet kulttuurieroja. Aasiassa nuorten ei haluta alkavan seurustelusuhteisiin alle 18-vuotiaina. Myös ulkona itsenäisesti liikkuminen on Suomessa oletusarvo.
”On monia asioita, joissa nuorilla on täällä enemmän vapautta. Ollaan juteltu tunteja, kun he ovat halunneet avautua ja kysellä näistä asioista On tullut sellainen tunne, että on voinut toimia varaäitinä, mikä on ihanaa. Jos oma lapseni lähtisi toiselle puolen maapalloa, toivoisin, että joku aikuinen olisi hänen tukenaan”, Kannisto sanoo.
Perheet ovat vaihtaneet viestejä aasialaisten nuorten vanhempien kanssa ja kertoneet kuulumisia. Kun Nguyen sairastui flunssaan, oli hänen äitinsä huolissaan tyttärestään.
”Laitoin äidille viestiä ja rauhoittelin, että kaikki on hyvin”, Aitto-oja kertoo.
Jos Kyaw, Le ja Nguyen olisivat käyneet läpi suomalaisen koulujärjestelmän, he olisivat ikänsä puolesta 8.- ja 9.-luokalla. Nyt takana on kuitenkin jo ensimmäinen vuosi lukiota.
”Nuoret ovat hyvin sitoutuneita opiskeluun. Yritin saada Lucien meille itsenäisyyspäivänä, mutta hän sanoi, että nyt on liikaa kouluhommia”, Aitto-oja sanoo.
Lisäksi aikaa vievät nuorten harrastukset. Esimerkiksi Lucie opiskelee myös kitaransoittoa ja virkkaamista. Hänellä on muumikirjoja, joista Nguyen harjoitellut suomea ja virkannut kirjojen kuvien pohjalta muumimaskotteja.
Tärkeintä on kuitenkin tieto, että ovet ovat aina auki.
”Koska vain voi tulla kylään ja aina voi soittaa”, Aitto-oja ja Kannisto sanovat.
Nguyen, Le ja Kyaw kertovat, että ystäväperheen olemassaolo on ollut kultaakin kalliimpaa.
”Perheen kanssa olen päässyt lähelle suomalaista kulttuuria ja oppinut paljon suomen kieltä”, Nguyen sanoo.
Kyaw listaa, mitä kaikkea uutta hän on päässyt kokeilemaan ystäväperheen kanssa.
”Olemme menneet potkukelkoilla järven jäällä, hiihtäneet, luistelleet ja maistelleet suomalaisia juhlaruokia.”
”Kun tulin Suomeen, kaikki oli uutta. Olen saanut paljon lämpöä ja huolenpitoa sekä oppinut suomalaisesta kulttuurista, ruoista ja luonnosta. Minulla on niin paljon hauskoja muistoja siitä kaikesta, mitä olemme tehneet yhdessä”, Le kertoo.
Joissain asioissa opiskelijat ovat omaksuneet suomalaisen ruokakulttuurin paremmin kuin moni suomalainen. Pääsiäisenä perheet tarjosivat ystäväopiskelijoilleen mämmiä saatesanoilla ”Ei tosiaan ole pakko tykätä tästä”.
”He pyysivätkin lisää”, Kari Kannisto nauraa.
”Minä yritin vielä myöhemmin etsiä kaupasta mämmiä, mutta sitä ei ollut valikoimassa”, Le suree.
”Se on kausituote, joka poistuu kaupoista pääsiäisen jälkeen” Aitto-oja selittää.
Ystäväperheillä oli yhteinen aloitusjuhla syyslukukaudella. Janakkalan lukiossa opiskelee 16 aasialaista nuorta ja kaikilla on oma ystäväperhe. Perheillä on yhteinen whatsapp-ryhmä, jossa voi kysellä ja pitää yhteyttä.
Syksyllä Janakkalan lukioon saapuvat seuraavat aasialaiset opiskelijat. Heille etsitään parhaillaan ystäväperheitä. Mukaan voi ilmoittautua Janakkalan kunnan sivuilla.
Kannistot ja Aitto-oja kannustavat lähtemään ystäväperheeksi.
”Jokainen voi tehdä tätä omalla tavallaan, eikä välttämättä tarvitse olla esimerkiksi omia lapsia, jotta voi toimia ystäväperheenä”, Rita Kannisto sanoo.
”Tämä vie mennessään. Monesti olen miettinyt, että olisipa vielä enemmän aikaa Lucien kanssa”, Aitto-oja sanoo.