Karjalanpiirakka. Luulisi, että se on yksiselitteinen käsite: happamattoman ruiskuoren sisässä, keskeltä avoimena nähtävänä riisipuuroa. Paistettu kovassa kuumuudessa. Ei suinkaan. Täytteenä voi yhtä hyvin olla perunamuusia, miksei ohraryynipuuroakin. Joka tapauksessa kyseessä on entisaikainen eväsruoka. Samassa paketissa leipä ja särvin.
Piirakalla on myös monta muotoa: yleisimmin riisipiirakka on soikean mallinen ja perunapiirakka pyöreä. Mutta Janakkalan Karjalaisten järjestämällä piirakkakurssilla tiistaina 7.2. Tarinmaan seurakuntatalolla kuultiin, että Pohjois-Karjalassa muodot ovat päinvastoin. Kurssilla oli yllättävän kova kysyntä. Ilmoittautumisia vastaanottanut Martti Kallonen joutui huomaamaan, että useimmat osanottajat eivät suinkaan olleet paikallisen karjalaisyhdistyksen jäseniä, vaan monesti aivan toisista heimoista. Sen verran suuri herkku karjalanpiirakka on, että kaikenheimoisia se kiinnostaa, vaikka kaupan hyllyltä niitä valmiina saisikin.
Janakkalan Karjalaisten emäntä Eeva Väisänen oli jo ennakkoon valmistellut piirakkataikinan ja keittänyt puuron sekä muusin, koska muuten iltapuhde olisi venynyt kovin myöhäksi. Eeva opetti piirakkapulikan käyttöä ja Martti Kallonen sekä Taina Kaija opastivat miten piirakanpohjat syntyvät pastakoneella. Se oli kätevää, kun koneeseen ”mankeloitava” taikinapala sai olla korkeintaan 19 gramman painoinen.
Leivonta-alustojen ja pastakoneen äärellä kävi kuhina, sillä osanottajia otettiin ”vain” 17. Oppia jaettiin myös gluteenittoman taikinan rakentamisesta. Kuoritaikinaan kaurajauhoa ja tattaria sitomaan oli hyvä sipaista hiukan perunamuusia. Kurssilla syntyi piirakoita siihen tahtiin, että jokainen sai iltakahvin jälkeen puolen tusinaa piirakkaa kotiin viemisiksi.
Kurssille oli uskaltautunut myös muutama rohkea mieskin. Kai Rautava oli heistä yksi. Hän kertoi, että suvussa ei ole lainkaan karjalaista verta, vaan suku viittaa länsirannikolle Porin tienoille. Silti kun hän oli nähnyt ilmoituksen kurssista, hän oli heti päättänyt, että tuonne hän menee. Jos missä hän oppia kaipasi, niin reunan rypytyksessä.
Pelkästään Karjalan kannaksella pitäjittäin piirakoiden nimet ja muodot vaihtelevat. Piirakasta on käytetty myös nimitystä ”piiras”. Myös kakkaroista puhuttiin. Sitten erikseen olivat umpikuoriset piirakat, joiden kuori useimmiten oli ruistaikinasta, mutta pyhäinen piirakka oli vehnäkuorinen. Riisiä molemmissa sisällä tai sitten siinä vehnäkuorisessa puolukka- ja porkkanasurvosta. Tämän päivän perunapiirakat leivotaan usein soikeiksi, mutta vanhan ajan kannakselainen potaattipiiras oli pyöreä, rypytetty taikinareuna kapea ja kooltaan se oli noin leipälautasen kokoinen, ehkä vähän isompikin.
Piiraspulikan muoto myös vaihteli. Nykyisin käytetään päistä kapenevaa puista pulikkaa, mutta ennenvanhainen ”papelo” saattoi myös olla pullon mallinen, jonka vain toisessa päässä oli kädensija. Omasta kokemuksestani tiedän, että se on kätevä. Toinen käsi pyörittää kaulitessa pohjaa. Tärkeätä aikanaan oli paistamisen jälkeen pyöräyttää piirakat todella pikaisesti kuumassa maidossa, jossa oli voita.
Janakkalan Karjalaisten piirakkakurssilla Tarinmaan seurakuntatalolla oli todella hyvä menestys. Iloiset ihmiset nauttivat tekemisestä. Uutta kurssia on jo kyselty, mutta aika näyttää.
Raakel Henttonen
Kirjoittaja on Janakkalan Karjalaiset ry:n jäsen