Dokumentti
Jope ite, ohjaus Marko Talli. 89 min. S. ★★★★
Kovasti Boris Jeltsiniä muistuttava hahmo pyörii tyhjässä teollisuuskompleksissa, naukkailee vodkaa, näppäilee harmonikkaa ja antaa slaavilaisen kaihon tulla koko promilleskaalan paatoksella. Jonkun toisen tekemänä tämä olisi vain laiskaa, viinanjuomiselle hekottelevaa junttihuumoria tai pystyyn kuollutta rillumareita, mutta Jope Ruonansuun käsittelyssä edessä horjuukin kokonainen hahmo – ja vielä hauska!
Vuonna 2020 kuolleesta koomikko-imitaattori Jorma ”Jope” Ruonansuusta (1964–2020) kertova Jope ite naurattaa paljon ollakseen pohjimmiltaan vakava dokumentti. Toisaalta nauru ja haikeus olivat Ruonansuun tekemisissäkin usein rinnan.
Marko Tallin ohjaaman dokumentin ovat käsikirjoittaneet Tallin ohella Mika Räinä ja Nikke Bagge. Talli ja Räinä tekivät Ruonansuun kanssa yhteistyötä 2000-luvulla muun muassa Jopet Show -sketsisarjassa, josta Jeltsin-pätkätkin ovat peräisin.
Ruonansuu itse pääsee ääneen sketseissä ja arkistopätkissä. Lisäksi kameran eteen on istutettu joukko Ruonansuun ystäviä, kollegoita ja perhettä. Sisarusten ja äidin kautta avautuu harvinainen näkymä Jopen nuoruuteen, jopa siihen ensimmäiseen nauratuskeikkaan, josta ura myöhemmin urkeni: velipojan buukkaamana paikallisen tikkakerhon illanistujaisiin.
Hauskuuttajan roolin Jope hallitsi selvästi jo 16-vuotiaana, mutta koomikon vakavammasta puolesta yleisö ei aina tahtonut saada otetta. Se oli kuitenkin puoli, josta Jope itse piti kiinni, erityisesti musiikissaan.
Jope ite onnistuu vaikeassa tehtävässä. Kovin usein kansantaiteilijastatuksen saaneista henkilöistä syntyy kumartelevia dokumentteja. Jope ite näyttää kiltin ja epävarmankin miehen, jolle toisten viihdyttäminen oli sekä intohimo että keino paikata omia haavojaan. Vaikuttaa siltä, että tekijät ovat halunneet pelkän pönötyksen sijaan myös sanoa elokuvallaan jotain.
Yllättäen Jope ite tuo mieleen Tony Halmeesta kertovan tuoreehkon Viikinki-dokumentin. Halmeen menestyksenjanon ja näyttämisen halun pohjalla oli paljon lapsuus- ja nuoruusvuosiin liittyvää katkeruutta.
Myös Jopella oli taakkansa. Koulutaipaleella koettu rankka kiusaaminen, josta Jope julkisuudessakin puhui, on yksi dokumentin keskeisistä teemoista. Jopella kaunat eivät kuitenkaan kanavoituneet uhoksi, vaan positiiviseksi näyttämiseksi.
Dokumentti porskuttaa lopulta eteenpäin ja vie Jopen juhlituksi ja palkituksi viihdyttäjäksi. Katsojaa jää vaivaamaan, miten pienestä on voinut olla kiinni, että kemiläispoika ei olisi koskaan löytänyt tarmoa näyttää kiusaajilleen ja epäilijöilleen.
Monet naurut olisivat jääneet nauramatta.
Käsikirjoitus Marko Talli, Mika Räinä ja Nikke Bagge.
