Se oli yksi viime kesän monista, lämpimistä illoista. Alexandra-tytär nukkui jo, joten Riikka-Maria ja Max Rosenberg istuivat terassilla kahden.
Luonto oli hiljaa, vain lehmät laidunsivat ympärillä. Ilmassa oli jotain ihan erityistä.
”Se oli ihana, arvokas hetki. En ajatellut kiirettä tai raskasta työtä, vaan tunsin pelkkää, syvää kiitollisuutta.”