Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

”Ensin ajattelin, että ei näistä kukkuloista ja auringonlaskuista mitään synny” –  runokilpailun voittajat kertovat, mikä heitä Janakkalassa inspiroi

Janakkalan Sanomien runokisan kolmen kärki, Elisa Göös , Kaarina Svetloff ja Oili Ruukki , kävi toimituksessa pokkaamassa kunniakirjat ja palkinnot. Samalla kysyimme, mitkä ovat Janakkala räpin , Janakkalan ja Mun yks kaveri -runon taustat. Miten palkittu runo syntyi? Elisa Göös – Ensin ajattelin, että en tasan osallistu! Kukkuloista ja auringonlaskuista ei tule mitään kirjoitettavaa. Mutta sitten tajusin, että sehän voisikin olla räppi. Janakkala-räppi! Olen stadilainen, joten vedin slangia alkuun. Runo oli valmis 7 minuutissa. Jälkeenpäin tein vain pieniä muutoksia. Runoa oli hauska kirjoittaa, vaikka mietin, olenko ihan kakara, kun kirjoitan räppi 71-vuotiaana. Kaarina Svetloff – Olen asunut täällä pitkään ja tutkinut aluetta, niin että faktat tulivat takatukasta. Runo on Janakkala-esittely, se tutkii kuntaa monelta eri kantilta. Yleensä kirjoitan runon rungon kerralla valmiiksi ja sen jälkeen palaan siihen joitakin kertoja, muutan sanan sieltä ja toisen täältä. Oili Ruukki – Minulla ei ole aikuisena ollut samanikäisiä kavereita, mutta Kaarina Svetloff on minua kolme päivää vanhempi. Hänen kanssaan aloin käydä läpi, millaista meidän lapsuutemme aika on. Mun yks kaveri -runo on niiden pohdintojen satoa. Materiaalia tuli kaikkiaan varmasti usean runokirjan verran. Millainen suhde sinulla on runouteen? Elisa Göös – Kun olin lapsi, meillä luettiin kotona vanhanajan runoutta. Varhaisimpia runomuistojani on V. A. Koskenniemen runo, joka alkaa ”Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot...” Pidän Eeva Kilvestä , Saima Harmajasta ja Aila Meriluodosta , mutta myös uusista runoilijoista. Antti Holma on niin ihanan roisia tekstiä, että haluaisin lausua hänen runojaan! Runoihin kaivataan rohkeutta ja uusia tyyppejä, jotka ravistelevat tuttua tekemistä. Kaarina Svetloff – Aloin kirjoittaa runoja 15-vuotiaana. Tyylilajini on maanläheinen, en tavoittele taivaita. Minulla on suosikkirunoilijoita, mutta runot ovat myös aikaan sidottuja. Jonain tiettynä hetkenä kolahtaa juuri tietty runo. Pidän esimerkiksi Sirkka Turkan , Claes Anderssonin ja Eino Leinon runoista. Oili Ruukki – Lapsena sain yhdestä runosta jälki-istuntoa. Arvostelin siinä koulunkäyntiä, eikä opettaja tykännyt. Jälki-istunnosta suivaantuneena jätin runot ja palasin kirjoittamiseen vasta 15-vuotiaana. Lempirunoilijoitani ovat esimerkiksi Eeva Kilpi ja Eino Leino , nykyrunoilijoista arvostan erityisesti Ilpo Tiihosta , joka kirjoittaa kaikille ja osaa eläytyä monenlaisten ihmisten näkökulmiin. Mikä paikka sinua Janakkalassa inspiroi? Elisa Göös – Olen ollut citymaalainen koko ikäni. Minua huvittaa, että nyt siitä on tullut trendikästä. Asuin pitkään Helsingissä, mutta käteni ovat aina olleet syvällä metsän mullassa. Pitkäaikainen unelmani toteutui, kun Villa Göös aloitti toimintansa. Haapajärven rannalla on minun mielenmaisemani. Kaarina Svetloff – Haukankalliolla vietin lapsena paljon aikaa, samoin Puujoen uimaranta Leppäkoskella. Sieltä on hauskoja muistoja. Tiilitehtaan miehet käyttivät hevosia uimassa samassa rannassa. Siellä me sitten uimme, lapset ja hevoset. Oili Ruukki – Tulin Janakkalaan ensimmäisen kerran vuonna 1975. Kiipesin linnavuorelle ja kun katsoin avautuvaa näkymää, sanoin että täältä minä haluaisin olla kotoisin.