Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Sata vuotta iloa

”Seitsenvuotiaan hampaat nauravat aina, hän ei paljon itke vielä, enää, nauraa tyhjää, tuntee tyhjät sanat, muistaa huomisen, voittaa maailman kuin tuulimylly, ikävystyy tuuleen, voittaa pantterin, on vanttera ja uskoo kohtaloon, leikkii leikin lomassa, katsoo arpakuutiota silmiin.” Maila Pylkkösen ajatukset pienestä koululaisesta osuvat nappiin. Nopsat jalat liikkuvat pyrähtämällä joka paikkaan. Huonekalun voi saada rikki mutta eskimopuikon paperi tuottaa hankaluuksia. Langan voi saada solmuun mutta ei solmua lankaan. Odottaminen on sama asia kuin sata vuotta. Sata on paljon. Se on pitkä aika tai paljon irtokarkkeja. Se on vanha ihminen vuosissa ja koulurepun paino. Koulumatkakin kestää kauemmin kuin pitäisi, sillä joka juttu, joita on sata matkan varrella, kaipaa lapsen huomiota. Suojelusenkeli joutuu varjelemaan ainakin sata kertaa tuolla matkalla. Lapsuus on silti huolettomuuden aikaa vanhempien tehdessä parhaansa jaksamisensa mukaan. Ja näille lapsille isän ja äidin tärkeimmät osat ovat korvat ja syli. Näitä pikkuisia Jeesus tahtoi siunata. Siunausta he tarvitsevat, kuten aikuisetkin. Jeesukselta kysyttiin, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Jeesus asetti silloin lapsen opetuslasten keskelle ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” Lapset tuovat iloa elämään. Ajattelen, että parasta mitä heille voi tarjota, on Taivaan Isän tunteminen ja Hänen varjeluksensa. Kirkossa on tehty kouluikäisten parissa työtä jo ainakin sata vuotta ja sitä juhlitaan ensi sunnuntaina Turengin seurakuntakeskuksessa. Tervetuloa mukaan iloiseen juhlaan! Seija Vehkomäki nuorisotyönohjaaja Janakkalan seurakunta