Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Rakkaus on vaikea, mutta ei mahdoton laji

”Ken on mun lähimmäiseni ja ketä eläissäni myös minun tulee rakastaa kuin omaa itseäni…” laulamme tutun virren 431 sanoin. Kysymys on hyvä ja aiheellinen tänäkin maailman aikana. Tulevan pyhän yksi teksteistä on Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä (1.Joh.4:7-12). Siinä kirjoittaja pohtii rakkautta ja sen olemusta. Jumala on rakkaus, on yksi tekstin keskeinen ajatus. Se rakkaus jota tunnemme läheisiimme on heijastusta Jumalan rakkaudesta. Johannes kirjoittaa että meidän on rakastettava toinen toistamme. Miten rakkaus arkipäivässämme toteutuu? Hyvän toivomisena toiselle, sanoina, tekoina ja ajatuksina. Toisen arvostamisena samanarvoisena Jumalan luomana. Sen mukaan toimiminen, että oikeudenmukaisuus ja rauha ihmisten välillä toteutuisi. Johannes kirjoittaa edelleen kirjeessään meillekin: Rakkaus ei ole siinä että me rakastamme Jumalaa vaan siinä että Hän rakkautensa osoituksena lähetti Poikansa maailmaan. Elämään ja kuolemaan, voittamaan kuoleman, meidän tähtemme. Jumalan rakkauden kokeminen omassa elämässä herättää rakkauden toisiin ihmisiin lähellä ja kaukana. Siis hyvän tahtomisen, tekemisen ja toivomisen. Jokaisen ihmisen elämän ainutlaatuisuuden näkemisen. Meitä kehotetaan tänäänkin tekemään läheisillemme niin kuin toivoisimme itsellemme tehtävän. Lähimmäisyys on niin suuri ja tärkeä asia että se on saanut kirkkomme vuoden kulussa oman pyhän: lähimmäisen sunnuntain. Sinä ja minä tarvitsemme toisiamme. Miksi ajoittain ajaudumme siihen harhaan , että ”pärjään itekseni eikä tartte auttaa”? Mistä se tulee ja mistä se opitaan? Jokainen kuitenkin tiukassa paikassa huokaa sydämessään, että kunpa joku auttaisi. Meillä on mahdollisuus olla lähimmäisiä ja jakaa välittämisen sanomaa. Teoilla ja sanoilla. Heikoillakin. Elämällä ihmisiksi toistemme kanssa. Laitetaan hyvä kiertoon. Laitetaan hymy kiertoon! Virrestä 431:2 ”Oi Herra kaikki päällä maan loit lähimmäisiksemme. Myös kieleltään ja uskoltaan niin vieraat toisillemme. Kun sinulta saa hoivansa myös kaukainen maa, kansa sen, niin ketään torju emme.” Siunausta elämääsi arvokas ihminen! Päivi Harju Diakoni Janakkalan seurakunta