Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Käytätkö jotain näistä lääkkeistä? Monilla yleisillä lääkkeillä voi olla yllättävä vaikutus ajokykyyn

Monilla yleisesti käytetyillä lääkkeillä voi olla yllättävä vaikutus autolla ajamiseen. Kuljettajan tarkkaavaisuus voi heikentyä ilman, että sitä edes itse huomaa. Myös muut kuin kolmiolääkkeet voivat aiheuttaa huimausta tai muita liikenteessä suoriutumista haittaavia sivuvaikutuksia. – Niinkin arkipäiväiset lääkkeet kuin antibiootit voivat väliaikaisesti heikentää ajokykyä. Erityisen tarkkana tulee olla aina, kun uusi lääkitys on aloitettu, kertoo dosentti, työterveyshuollon erikoislääkäri Alpo Vuorio . Vuorio on myös Suomen Liikennelääketieteellisen Yhdistyksen puheenjohtaja. Käytössä monta lääkettä Erityisesti lääkkeiden mahdolliset yhteisvaikutukset tunnetaan huonosti, sanoo Vuorio. Onnettomuustietoinstituutin (OTI) tilastojen mukaan sydän- ja verisuonitaudit ovat taustalla noin 90 prosentissa ajonaikaisissa sairaskuolemissa. Monella näistä onnettomuuskuljettajista oli lisäksi joku muu sairaus. Vuorion mukaan merkittävimpinä olivat muun muassa diabetes, liikuntaelinsairaudet ja psyykkiset sairaudet. - Valitettavasti useamman lääkkeen aiheuttamat yhteisvaikutukset ovat varsin huonosti hoidossa oleva asia. Näin on erityisesti ajoterveyden kannalta. Monilääkityksen aiheuttama tilanne voi olla potilaalle yllätys, kun lääkearsenaali vain kasvaa sairauksien lisääntyessä. On myös tavallista, että sairauden ei ajatella vaikuttavan juurikaan ajokykyyn. Vuorio uskoo, että moni kuljettaja ajattelee autolla ajon joka kerta olevan samanlainen tapahtuma. - Sen aiheuttama kuormitus kuitenkin vaihtelee muuhun liikenteeseen, säähän ja esimerkiksi kellonaikaan liittyen. Esimerkiksi sydäntapahtumia edeltää usein kuormitustilanne, ja osa siitä syntyy juuri liikenteessä. Tällöin sairauden oireiden paheneminen ajon aikana voi tulla yllätyksenä. Huonosti hoidettuja tauteja Monisairaiden kuljettajien määrä myös lisääntyy väestön ikääntyessä. Ajokykyyn vaikuttaa sekin, jos sairaus jää hoitamatta ja tarvittava lääke ottamatta. Vuorion mukaan on tavallista, että usein jo pitkään tiedossa olleet sairaudet jäävät hoitamatta. - On tiedossa, että erityisesti raskaan liikenteen kuljettajien terveyden hoito vaatisi lisää panostuksia ja myös asenteiden muuttumista hoitomyöntyväisemmäksi. Mitä paremmin terveyttään hoitaa, sitä parempi on myös ajoterveys. Vuorion mukaan raskaan liikenteen osalta ongelmallista on, että kuka tahansa lääkäri voi tehdä ajokorttitarkastuksia kuljettajille. - Tällöin arvioivalla lääkärillä ei välttämättä ole juuri ymmärrystä työtehtävästä ja sen vaatimuksista. Liikennelääketiedettä myös opetetaan lääkärien peruskoulutuksessa niukasti, Vuorio harmittelee. Muidenkaan kuskien ajoterveyttä ja käytössä olevien lääkitysten vaikutusta siihen ei muisteta arvioida tavallisten sairaanhoitokäyntien osana. - Ajoterveyttä ei vain tule otettua puheeksi. Alussa erityinen vaara Vuorion mukaan olisi tärkeää, että lääkityksen mahdollinen vaikutus ajokykyyn otettaisiin puheeksi vastaanotolla. Kaikista käyttämistään lääkkeistä tulisi mainita lääkärille, jotta vältetään mahdolliset yhteisvaikutukset. Usein monissa tapauksissa riittää lääkärin määräämä väliaikainen ajokielto. Tällöin potilaan kanssa yhdessä sovitaan aika, jolla varmistetaan, että lääkitys ei aiheuta ajamisen kannalta merkittäviä haittavaikutuksia. Reaktiot lääkkeisiin ovat aina yksilöllisiä, ja niitä on tarkkailtava erityisesti hoidon alussa, kun elimistö ei vielä ole tottunut lääkeaineeseen. Ongelmallista on, että lääkkeiden vaikutusta omaan ajokykyyn ei ole välttämättä ollenkaan helppo arvioida. - Vireystilatutkimuksissa on todettu, että kuljettaja itse ei välttämättä osu oikeaan arvioidessaan oma vireyttään. Siksi on tärkeää, että erityisesti uuden lääkityksen aloituksen yhteydessä lääkäri on mukana asiantuntijana. Samalla tulee myös arvioida hoidettavan sairauden tilanne. Lääkityksen jatkuessa on kuitenkin potilaan vastuulla on arvioida omaa ajokykyään joka päivä ennen rattiin hyppäämistä. - Autoa ei pidä lähteä ajamaan, jos olo tuntuu yhtään normaalista poikkeavalta, väsyneeltä tai tokkuraiselta. Nämä tuntemukset voivat johtua lääkkeestä tai muuten ajokunnon väliaikaisesta heikentymisestä. Nämä lääkkeet voivat vaikuttaa ajokykyyn: 1. Rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet Valtaosa käytössä olevista uni- ja rauhoittavista lääkkeistä on bentsodiatsepiineja. Ne heikentävät monia psykomotorisia toimintoja, kuten huomio- ja koordinaatiokykyä, tasapainoa ja havaintonopeutta. Pienikin annos uni- tai ahdistuslääkettä voi heikentää ajokykyä useamman tunnin ajan ja erityisesti, jos niiden käyttö on satunnaista. Unilääkkeen ottamista seuraavana aamuna liikenteessä suoriutuminen on tavallista heikompaa. Jäännösvaikutusta on monesti vielä 15 tuntia lääkkeen ottamisesta. Pitkäkestoisessa käytössä toimintakyky vähitellen paranee, mutta tarkkaavaisuus ei välttämättä ole normaali pitkäaikaisessakaan käytössä. 2. Masennuslääkkeet Väsyttävät mielialalääkkeet, kuten mirtatsapiini, venlafaksiini ja trisykliset mielialalääkkeet, heikentävät liikenteessä suoriutumista ensimmäisten viikkojen ajan. Uusien masennuslääkkeiden (ns. serotoniini-lääkkeiden) väsyttävä vaikutus on usein vähäinen. Tavallisesti masennuslääkkeitten ajokykyä heikentävä vaikutus vaimenee jatkuvassa hoidossa. Myös masennuksen lievittyminen parantaa liikenteessä suoriutumista. Väsyneen ei pidä lähteä ajamaan. 3. Voimakkaat särkylääkkeet Voimakkaat opiaattipohjaiset särkylääkkeet sekä esimerkiksi lihaksia rentouttavat lihasrelaksantit vaikuttavat keskushermostoon. Ajokykyä rajoittaa tällöin koetun kivun lisäksi lääkkeen aiheuttama tarkkaavaisuuden aleneminen. Lääkkeet eivät välttämättä estä ajamista, vaan kokonaistilanne tulee arvioida ja keskustella lääkkeen määränneen lääkärin kanssa. Keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttäjien ei tulisi nauttia alkoholia lainkaan, koska yhteiskäyttöön liittyy merkittävästi lisääntynyt onnettomuusriski. 4. Diabeteslääkkeet Erityisesti insuliinihoito, mutta myös insuliinin eritystä lisäävät tablettilääkkeet (sulfonyyliurea ja glinidi) altistavat liian matalalle verensokerille. Omaseuranta on tärkeää: diabeetikon on tärkeää tunnistaa omat verensokerin liiallisen laskun eli hypoglykemian oireensa. Hänen on myös kyettävä reagoimaan verensokerin liialliseen laskuun. Huonosti hoitotasapainossa oleva diabetes yhdessä pienenkin alkoholimäärän kanssa voi aiheuttaa vaaratilanteita. 5. Migreenilääkkeet Migreenin ”täsmälääkkeissä” on punainen varoituskolmio. Lääkkeiden aiheuttama väsymys on usein vähäistä, mutta migreenikohtaus voi jo itsessään aiheuttaa väsymystä. 6. Antihistamiinit Vanhemmat antihistamiinit yleensä väsyttävät. Näitä valmisteita käytetään muun muassa kutinaan ja matkapahoinvointiin. Myös uudemmat ”väsyttämättömät” antihistamiinit voivat väsyttää joitakuita. Tämän takia annossuosituksia ei tulisi ylittää. Allergia voi myös itsessään väsyttää. 7. Yskänlääkkeet Monet yskänlääkkeet ovat yhdistelmävalmisteita, jotka sisältävät useita lääkeaineita. Kolmiomerkinnällä varustettujen lääkkeiden annosteluun kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. 8. Antibiootit Esimerkiksi eräät antibiootit, kuten amoksisilliini tai metronidatsoli voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia, jotka voivat heikentää ajokykyä. Jotkut antibiooteista myös (esimerkiksi erytromysiini) saattavat voimistaa ja pidentää unilääkkeiden vaikutusta. 9. Verenpainelääkkeet Etenkin hoidon alussa voi esiintyä huimausta, heikotusta tai väsymystä. Lääkkeen vaikutuksia on hyvä seurata ja autolla ajamista välttää hoidon ensimmäisinä päivinä. 10. Silmätipat Silmätautien tutkimuksessa käytettävien mustuaista laajentavien silmätippojen vaikutus voi kestää useita tunteja. Silmäterää laajentavat silmätipat voivat saada aikaan sen, että silmä häikäistyy helposti. Mustuaista supistavat lääkkeet voivat vaikuttaa erityisesti hämäränäköön. 11. Epilepsialääkkeet Epilepsia ja muut kohtauksia aiheuttavat sairaudet lisäävät tapaturma-alttiutta. Useissa epilepsian hoitoon käytetyissä lääkkeissä on punainen varoituskolmio. Vaikka useimmat nykyaikaisetkin epilepsialääkkeet on merkitty punaisella varoituskolmiolla, eivät ne useinkaan vaikuta merkittävästi ajokykyyn. Epilepsialääkkeen käyttäjän tulee aina neuvotella autolla ajamisesta lääkärinsä kanssa. 12. Antipsykoottiset lääkkeet Antipsykoottihoidon aloitukseen liittyvä väsymys ja huomiokyvyn heikentyminen huonontavat liikenteessä suoriutumista. Antipsykoottien välillä on eroja siinä, minkä verran ne vaikuttavat huomiokykyyn. Antipsykoottisen lääkkeen käyttäjän tulee aina neuvotella ajamisesta lääkärinsä kanssa. 13. ADHD-lääkkeet ADHD:n asianmukainen lääkitys saattaa vähentää onnettomuusriskiä. Lääkitystä käyttävän tulee aina keskustella ajamisesta lääkärin kanssa. Lähteenä käytetty myös: Terveyskylä.fi, Terveyskirjasto.fi, Suomen Apteekkariliitto