Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Psykologi kertoo, miksi koronarajoitukset tuntuvat nyt epäreiluilta

Koronaviruksen takia sosiaalinen elämämme on kutistunut neljän seinän sisälle. Etätyöt yhdistettynä kotikouluun, harrastusten puuttuminen ja toisista etäällä pysyminen ovat jo alkaneet tuntua monista raskailta. Eikö jo voisi vähän höllätä, ihan vähän? Epidemian olemassaolo ja epävarmuus tilanteen kestosta nostavat stressitasoa ja kuormittavat. Vastapainoksi on luonnollista alkaa kaivata taukoa huolista ja saada jotakin virkistystä, kertoo psykologi Anne Halme PsyMentasta. – On raskasta, kun tapahtuu asioita, joita emme voi kontrolloida, jotka lisäävät epävarmuutta ja ovat ennustamattomia. Nykyiset rajoitukset ovat juuri sellaisia: joku muu määrää, ettemme saa mennä minne haluamme, emme tiedä, koska tämä loppuu, emmekä tiedä, miten se meihin vaikuttaa: sairastummeko vai emmekö. Mieli alkaa punoa: yhtäkkiä kampaajalla, auki olevassa harrastuspaikassa tai ystävien luona käynti voi tuntua mahtavalta palkinnolta, olenhan ollut kotona kiltisti jo monta viikkoa. Kädetkin olen pessyt jo viikkokausia monta kertaa päivässä, eikö tänään olisi sallittua jättää ne pesemättä? – Tällainen palkitsemisajattelu on normaalitilanteessa psyykkistä terveyttä edistävää: sen avulla emme luisu käytöksessämme kohtuuttomuuksiin ja toisaalta emme aseta itsellemme kohtuuttomia vaatimuksia. Tärkeää on muistaa, että virus ei ajattelumalleistamme piittaa. – Se mitä viruksesta ajattelemme, ei vaikuta siihen pätkääkään. Vain se, miten toimimme, vaikuttaa. Tartunnan voi saada mielen hyvistä perusteluista huolimatta. Mieli yrittää huijata Mieli myös helposti etsii porsaanreikää siitä ajatuksesta, että koska jokin asia on suositus, se ei voi olla vaarallinen, olisihan se muuten jo kielletty. – Mielemme keksii tällaisia selitysmalleja, koska paine päästä tekemään pitkään odotettuja asioita on jo iso, ja painaa harkinnan vaakakupin toisessa päässä. Määräyksen muuttaminen suositukseksi antaa vaarattomamman viestin ja luultavammin vaikuttaa siihen, miten toimimme. Hallitus päätti keskiviikkona avata Uudenmaan rajat etuajassa. Muut rajoitukset pysyvät voimassa. Halme uskoo, että rajojen avaaminen lisää ihmisten liikkumista, ehkä vaarallisessakin määrin. – Jos mistä tahansa määräyksestä tuleekin suositus, myös se, mitä muut tekevät, vaikuttaa meihin voimakkaammin. Sosiaalinen paine tehdä kuten muutkin, lisääntyy. Tällöin olisi todella tärkeää, että ne ihmiset, joiden esimerkkiä muut seuraavat, kuten poliitikot, asiantuntijat ja esimerkiksi julkkikset, toimisivat vastuullisesti ja myös toisivat kantansa selvästi esiin esimerkiksi julkisuudessa. On muitakin ongelmia Halme uskoo, että rajoituksiin uupuminen voi monissa perheissä johtua myös siitä, että asiat alkavat eristysviikkojen myötä kasaantua. Koronaepidemian tuomat rajoitukset voivat monella pahentaa olemassa olevia ongelmia, ja avun saaminen on nyt myös monessa tilanteessa hankalampaa. – Esimerkiksi päihdeongelma voi johtaa parisuhdeongelmiin, joka voi johtaa osaltaan ongelmiin työssä suoriutumisessa tai vaikka taloudellisiin huoliin. Samassa kuviossa ongelmat heijastuvat myös lapsiin. – Muiden ongelmien noustessa merkittävämmiksi voi tuntua epäreilulta, että ei saisi mennä edes kauppaan silloin, kun se itselle sopii. Ei ehkä jakseta enää välittää koronariskistä, sillä on muitakin huolia. Sosiaalinen kärsii enemmän Se, miten raskailta rajoitukset voivat tuntua, riippuu myös ihmisen persoonallisuuspiirteistä. Halmeen mukaan hyvin ulospäin suuntautuneet eli ekstrovertit henkilöt kärsivät tästä näkökulmasta introvertimpia enemmän. – He tarvitsevat keskimääräistä enemmän sosiaalisen hyväksynnän ja kontaktien tuomaa hyvää oloa. Sitä voi saada toki myös somen kautta. Toiset ihmiset myös kokevat herkemmin negatiivisia tunnetiloja ja heillä on taipumus tulkita tilanteita uhkaaviksi. Puhutaan neuroottisuudesta, joka on myös temperamenttipiirre. – Vähemmän neuroottinen henkilö ei huolestu tai masennu niin helposti kuin sellainen, jolla tätä persoonallisuuden piirrettä on enemmän. Olisiko vielä joku keino? Jos rajoituksista lipsuminen käy yhä useammin mielessä, Halme kannustaa tiedostamaan omat ajatusmallinsa ja kiinnittämään huomiota siihen, millaista oma sisäinen puhe on. – Jos kuulet itsesi sanovan, että on niin epäreilua, että tämäkin ilo minulta vietiin, voi tiedostaa, että tilanteen tuntuminen epäreilulta aiheuttaa harmitusta. Sen tunteminen on aivan ok, vaikka tilanne on kaikille sama. Tunne menee kuitenkin ohi. Asian tiedostettuaan voi ottaa aikalisän ja miettiä, miten toimii. – Oleellista on ymmärtää, että tunteet nousevat itsestään, mutta teoistaan voi aina päättää. Halmeen mukaan on hyvä miettiä ajoissa, millaisia iloa ja virkistystä tuovia keinoja käyttää ilman, että vaarantaa omansa tai muiden terveyden. Niitä kannattaa miettiä jo ennen kuin eristäytyminen käy sietämättömäksi ja tuntuu siltä, että on toimittava suositusten vastaisesti. – Sitten kun olo menee liian huonoksi, saattaa tehdä huonoja päätöksiä. Helpottaa, kun on jokin keino, mitä voi vielä käyttää. Pahinta on tunne, ettei voi tehdä mitään oman olonsa parantamiseksi. Oloa voi ylipäänsä helpottaa lisäämällä elämäänsä tietoisesti asioita, jotka ovat omassa hallinnassa. – Tee jotain sellaista, jota osaat tehdä, ja jonka tekemisestä nautit. Jollekin se on kutomista, toiselle vaikka siivoamista. Käsillä tekeminen rentouttaa. Jaksa vielä! 1. Ennakoi ja ehkäise lisäongelmat. Mitä kuormittuneempi ihminen on erilaisista ongelmista, sitä todennäköisemmin hän ei jaksa välittää rajoituksista. Huolehdi hyvinvoinnistasi, syö lääkkeesi, hae ajoissa apua esimerkiksi päihde- tai toimeentulopulmiin. Ongelmat harvoin poistuvat itsestään, yleensä käy päinvastoin. 2. Mieti varokeinot. Mikä olisi vielä jokin keino, jonka voit ottaa käyttöön, kun tuntuu, että eristystä on vaikea kestää. Mistä saat iloa, rentoutumista ja onnistumisen kokemuksia? 3. Pyydä tukea ja sovi siitä etukäteen. Mieti, kuka olisi sellainen ihminen, jolle voit soittaa, kun tuntuu, että repsahdat. Valitse joku, jonka tiedät noudattavan suosituksia. 4. Älä lannistu yhdestä repsahduksesta. Palaa noudattamaan suosituksia. 5. Selvitä itsellesi faktat tartuntariskistä. Toimi niiden perusteella, älä anna omien ajatuskuvioidesi syrjäyttää tosiasioita.