Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Kolumni: Suora vai töykeä?

Suomalaisina miellämme itsemme tarpomassa suolla, kuokka kädessä-ahkerana, oman tiensä raivaajana, joka täyttää ympäröivän yhteiskunnan odotukset ja edellytykset, kestää paineet, menetykset ja fyysisen työn vaatimukset. Olemme mielestämme suoria ja rehtejä. Se mikä sanotaan, se myös tehdään. Asiat sanotaan sellaisina kuin ne ovat. Vai toimimmeko näin? Missä vaiheessa suoruuden taakse mennään olemaan vain yksiselitteisen töykeitä? Ilkeys, lauseiden irrottaminen asiakokonaisuuksista omia tarkoitusperiä palvelevaksi, henkilökohtaisten ominaisuuksien parjaaminen ja toisten esittämien ajatusten ja ideoiden vähättely. Siinä muutama Tässä ajassa näihin törmää päivittäin. Riittää kun avaa kännykän, jonkun sosiaalisen median kanavan tai sähköpostin. Mikä meihin on mennyt? Miksi intoudumme nostamaan inhimilliset virheet, työ-tai harrastustoiminnassa sattuneet kömmähdykset tai muuten vain toista mieltä olevien persoonat tikunnokkaan naurettaviksi ja satojen ilkeiden kommenttien häpeäpaaluksi. Sillä sitä sosiaalinen media liian usein on – julkinen häpeäpaalu, jossa jokainen kynnelle kykenevä voi käydä mädät tomaattinsa ja kaalinpäänsä virtuaalisesti heittämässä. Ja ilmeisen harvoin tässäkään ajassa tiedetään, mikä on ollut alkuperäinen syy saati perustelu. Professori Christine Porath Georgetownin yliopistosta on tutkinut töykeyden vaikutuksia työelämässä ja tulokset ovat olleet vähintäänkin yllättäviä. Viittaamani Porathin artikkeli on julkaistu jo vuonna 2015, mutta asia ei ole miltään osin ohi tai vanhentunut. Tutkimuksen mukaan toisen tekemisten vähättely, loukkaava käytös työssä saavutettuja tuloksia kohtaan ja syyttely asioista, joihin henkilö ei ole voinut vaikuttaa, ovat monelle liian tuttua arkea. Tällaisen käytöksen kohteena olemisessa on voimakkaita seurauksia inhimillisen pahoinvoinnin lisäksi. Professori Porathin mukaan töykeää käytöstä kokeneet henkilöt olivat tutkimustilanteessa verrokkiryhmään verrattuna vähemmän luovia. He myös tuottivat neljänneksen vähemmän ideoita. Seuraavan kerran kun mieleen tulee “olla suorasukaisia”työkaverille, ystävälle, kylänmiehelle tai muulle kohdalle sattuvalle henkilölle, niin pysähdytäänpä hetkeksi miettimään, että meneekö homma lempeän suorapuheisuuden laariin vai tipahtaako töykeyden puolelle? Kenelläkään ei ole oikeutta talloa toista verbaalisesti jalkoihin tai asettaa epämääräisten vihjausten saattelemana sosiaalisen median hyeenalauman maalitauluksi. Suoraa puhetta tulee vaalia, mutta sen voi tehdä ystävällisesti ja vailla tarvetta nostaa omaa profiiliaan ryöpyttämällä toista. Ystävällisellä käytöksellä ja suoralla, avoimella puheella on valtava merkitys kaikessa kanssakäymisessä.