Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Hartaus: Eksyessä panikoiminen ei auta

Keskityn. Olen lähdössä taas yksin uudelle seikkailulle. Reitti on vieras ja vaatii keskittymistä, jotten kävelisi harhaan. Totuus on se, että eksyn viikoittain: milloin metsässä kulkiessani, milloin autolla puolituttuja teitä paahtaessani. Eksyminen on raskasta ja vaatii ihmiseltä pysähtymistä ja rauhoittumista. Polku päättyy. Minne olen oikein päätynyt? Hengitän syvään, katson ympärilleni ja katson taakseni. Mistä tulin? Missä kohtaa kuljin harhaan? Panikoiminen ei auta. Silloin teen vain harkitsemattomia päätöksiä ja kuljen entistä syvemmälle harhaan. Vaikka olisi kiire, on vain pysähdyttävä ja katsottava ympärilleen. Tulevana sunnuntaina puhutaan etsikkoajoista. ”Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista!” Jer. 6:16 Elämää ei auta kiirehtiä. Risteyksen tullessa elämänpolulla eteen on pysähdyttävä ja katsottava. Mihin suuntaan Jumala haluat minun tästä kulkevan? Mikä polku minua kutsuu? Tarvitaan paljon luottamusta: luottamusta itseensä ja luottamusta matkakumppaniin, Jumalaan. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja armollisuutta. Sinä tulet kulkemaan myös harhaan, väärille poluille. Eksymisestä opimme. On vain löydettävä rohkeus myöntää itselleen, että polku, jota sillä hetkellä kulkee ei ole se oikea. On kuunneltava itseään, mutta on myös valmistauduttava menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Jumala saattaa kutsua meidät kulkemaan reittiä, joka haastaa meidät ja pistää meidät äärirajoille. Elämä on eksymistä, oppimista ja löytämistä. Vaikka se on ajoittain melko raskasta, niin itse nautin siitä. Monesti eksymiset tuovat eteeni entistä ihanampia ja kauniimpia asioita. Pitää vain pysähtyä ja katsoa ympärilleen.