Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Valittaminen on taitolaji – ”Täysin turhaan nillitykseen kuluu paljon aikaa ja energiaa”

Elämässä on monenlaisia vakioita. Eräs entinen työkaverini kehitti vuosia sitten yhden mielenkiintoisimmista. Sen vakion mukaan puheen määrä parisuhteessa on vakio. Mitä suulaampi mies, sitä hiljaisempi vaimo. Ja toisinpäin. Pitää kohtalaisen hyvin paikkansa. Myös valittamisen määrä on vakio. Kun yksi asia on kaluttu loppuun, aina löytyy uusi lihaisa luu, jolla voi valittamisen pohjatonta vatsaa ruokkia. Ja jos omat valittamisen aiheet uhkaavat loppua, aina löytyy valitettavaa jonkun toisen asioista. Vai oletteko koskaan tavanneet sellaista pitkän ja monipuolisen valittajanuran tehnyttä henkilöä, joka on lopettanut harrastuksensa sen vuoksi, että valittamiseen ei ole enää ollut aihetta? Tuskinpa vain. Hän valitti koko elämänsä aina ensiparkaisusta viimeiseen huokaukseen. Parinkymmenen vuoden toimittelijaurani aikana olen huomannut, että yksi rakkaimmista valittamisen aiheista on kotikunta ja kaikki siihen liittyvät asiat. Olipa paikkakunta mikä tahansa, kaava on periaatteessa sama. Päättäjät ovat aaseja, virkamiehet pässejä ja muutenkin on moni asia pielessä. Yksi tyypillinen empatiavalittamisen kohde on kivijalkakauppojen kohtalo. Kun kauppa sulkee ovensa kannattamattomuuden vuoksi, alkaa itku ja parku. Ja jos siinä kohtaa erehtyy kysymään, että milloin siellä viimeksi asioit, saattaa vastaus olla, että kävinhän minä siellä avajaisissa juomassa pahvimukillisen kahvia. Ja saatoinhan minä käydä siellä sovittamassa paitaa, kenkiä, luistimia ja monoja, että osasin sitten tilata verkkokaupasta heti kerralla oikean kokoiset. Periaatteessa iso osa valittamisesta on täysin turhaa. Siihen kuluu paljon vaivaa, aikaa ja energiaa. Jos kaiken sen saisi valjastetuksi energianlähteeksi, lämpiäisivät suomalaisen pikkukaupungin taajama-alueen pientalot silkalla valituslämmöllä. Ja siihen ei todellakaan tarvittaisi auringonpaistetta tai kantokasoja avuksi. Ja jos tuohon lämmöntuottamismetodiin saisi kytketyksi jälkiasennuksena myös kateuskaunan talteenoton, niin saattaisi siinä muutaman julkisenkin rakennuksen lämmitykset hoitua, paria kylmintä talvikuukautta lukuun ottamatta. Totta kai on myös hyödyllistä valittamista, sellaista, jolla aidosti tartutaan oikeisiin epäkohtiin ja lähdetään pohtimaan, miten, kuka ja milloin näitä asioita voisi korjata. Mutta suurin osa valittamisesta on turhaa, se on kuin tapa, josta voisi olla ihan hyödyllistä hankkiutua eroon. Ehkä se on tapa ilmaista itseään, tulla nähdyksi ja kuulluksi? Ehkä semmoisella negatiivisten tuntemusten pöyhimisellä saa suggeroiduksi itsensä jaksamaan tätä arjessa taapertamista? En sitten tiedä, kertooko tapavalittamisen suurehko määrä siitä, että asiat ovat oikeastaan melkoisen hyvällä mallilla. Jos ajatellaan nyt sitten Janakkalaa, niin kuntakyselyn mukaan 76 prosenttia vastaajista oli viime keväänä elämäntilanteeseensa joko tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä. Ei laisinkaan pöhkömpi tulos. Tällaisen yhteisön ulkopuolelta piipahtamaan tulevan nullin silmissä asiat näyttävät tietysti aika paljonkin erilaisilta kuin jos tässä nyt kirjoittelisi neljännen polven paljasjalkainen seutukuntalainen. Minun silmissäni teidän kuntanne näyttää kauniilta ja kehityskelpoiselta. On syntymässä asuinalueita, yritystoimintaa, tehdään talouden kuperkeikasta huolimatta rohkeasti investointeja ja niin edelleen. Se kertoo joko rohkeudesta, tai hädästä. Sovitaan, että tuosta ensiksi mainitusta. Toivottavasti Turengin keskustan kehittäminen nytkähtää toden teolla eteenpäin. Se on varmasti kaikkien etu. Samoin toivotaan suotuisaa talvea, että Kalpalinnan uusi tuleminen saisi lunta lasketteluvälineidensä alle. Helppoa asioiden kehittäminen, ja kehittyminen, eivät missään nimessä ole. Eikä kukaan saa olla niin naiivi, että olettaisi asioiden tapahtuvan hetkessä. Mutta asioiden eteneminen suotuisampaan suuntaan on mahdollista, ja sitä kannattaa ehdottomasti yrittää. Se vaatii uskallusta ja yhteen hiileen puhaltamista. Ja se vaatii sitäkin, että asioita katsotaan tarpeeksi kauas tulevaisuuteen. Mitkään pikavoitot eivät ratkaise loppujen lopuksi mitään. Sehän tässä toisinaan pöhköltä tuntuukin, että juuri nyt teemme asioita, jotka toteutuvat vasta vuosien päästä. Ja voihan olla, että asiat eivät toteudu. Mutta onpahan ainakin yritetty, myös sillä on oma arvonsa. Nyt, arvoisa lukija, olemme jo ihan tämän kolumnin loppusuoralla. Tästä tuli huomattavasti pidempi teksti kuin alkujaan oli tarkoitus, pahoittelut siitä. Ja ehkä tuolla rivien välissä on myös inahduksen verran valitusta. Mutta sen määrä onkin vakio, kuten alussa todettiin. Kirjoittaja toimii marraskuun ajan lehden vt. päätoimittajana. Valitusgallup