Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Elintarvike voi olla käyttökelpoinen vielä vuosienkin päästä – Näin tunnistat pilaantuneen ruuan

Voikohan tätä vielä syödä? Kaappiin ja pakastimeen on unohtunut loman ajaksi monenmoisia elintarvikkeita, eikä kaikkea raaskisi heittää pois. Mitä uskaltaa vielä käyttää? Jäätelöpuikko kääntyy käsissä ympäri ja ylösalaisin, mutta parasta ennen -päivämäärää ei vaan löydy. Ei tarvitsekaan. Parasta ennen Laki ei vaadi kaikkiin tuotteisiin parasta ennen -päivämäärää, kertoo pakkausteknologian yliopistolehtori Hanna Koivula Helsingin yliopiston elintarvike- ja ravitsemustieteiden osastolta. Tällaisia tuotteita ovat annospakattujen jäätelöiden lisäksi esimerkiksi leipomoleivonnaiset, etikka, sokeri, suola ja tuoreet hedelmät. –  Viinereissä tai muissa leivonnaisissa, joita myydään kahviloissa, ei sinänsä ole parasta ennen -päivämäärää. Ajatuksena on, että ne syödään noin vuorokauden kuluessa kuitenkin. Etikka, sokeri ja suola säilyttävät ominaisuutensa niin hyvin, ettei niissä ala mikään kasvaa mikrobiologisesti, vaikka ne vanhenisivat. –  Jäätelöissä ei tarvitse olla päivämäärää annospakkauksessa, sillä päiväys on usein niiden ryhmäpakkauksessa, kuten kuuden tuutin laatikossa, Koivula kertoo. Tuoreista hedelmistä puolestaan näkee, milloin ne pilaantuvat. Viimeinen käyttöpäivä Moni tietää, että ruokapakkauksen parasta ennen -päivä on eri asia kuin viimeinen käyttöpäivä. Parasta ennen -päivämäärää kutsutaan myös vähimmäissäilyvyysajaksi. Se tarkoittaa, että asianmukaisesti säilytettynä tuotteen täytyy säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet parasta ennen -päivämäärään asti. –  Myös ruoan ravintoarvojen täytyy pysyä samoina kuin mitä ruoan ravintoarvoilmoituksessa annetaan, Koivula sanoo. Sama pätee makuun ja rakenteeseen. Mutta voiko parasta ennen -päivänsä nähnyttä ruokaa popsia huoletta? Koivula kehottaa käyttämään omia aistejaan sen arvioimiseksi, voiko päiväyksen ohittanutta elintarviketta vielä syödä. –  Monta tuotetta, kuten esimerkiksi jugurtteja voi yleensä vielä syödä. Jugurtti on hapan tuote, joten jos se on ollut avaamattomana jääkaapissa yhden päivän yli päiväyksen, niin tuskin se miksikään on mennyt. Jos tuotteessa on hometta tai jotain muuta epäilyttävää, ei tuotetta pidä syödä, vaikka päiväystä olisi jäljellä, Koivula sanoo. Homeiseen tuotteeseen saattaa jo olla syntynyt toksiineja eli myrkkyjä, jotka ovat voineet levitä tuotteessa. Vanhan kansan kikka ottaa home pois hillon päältä ja syödä jäljelle jäävä hillo ei ole siis suositeltava? –  Ei, koska se voi sairastuttaa. Homeita ja hiivoja on paljon erilaisia. Vaikka ruokahävikki tuntuu pahalta, on terveys silti tärkeämpi. Mausteiden aromit Entäpä mausteet? Uskaltaako niitä käyttää päiväyksen jälkeen? Kyllä, kunhan tarkistaa, etteivät mausteet ole kovin paakkuuntuneita ja tietenkin, ettei niiden seassa elä mikään ötökkä, Koivula sanoo. –  Mausteissa iso juttu päiväyksen suhteen on se, että niistä menevät aromit. Jos sinulla on kolme vuotta vanhaa kuivattua basilikaa ja vertaat sitä äskettäin kaupasta ostamaasi basilikaan, niin aika paljon enemmän saa sitä vanhaksi mennyttä laittaa ruokaan, että se maistuu samalta. Päiväyksen menon jälkeen vastuu tuotteen käyttämisestä on kuluttajalla, sillä valmistaja takaa ominaisuudet vähimmäissäilyvyyspäivään asti. Monet mausteet ovat kuivatuotteita, joten niiden säilyvyys on hyvä, Koivula sanoo. Kannattaa kuitenkin katsoa, missä mausteitaan kotona pitää. –  Suomalainen tapa säilyttää mausteita hellan yläpuolella kaapissa, minne vesihöyry keittäessä nousee, ei ole se paras. Kosteus paakkuunnuttaa ja voi mahdollistaa homeiden ja mikrobien kasvun. Mausteet kannattaa säilyttää kuivassa ja pimeässä, jotta ne pysyisivät parhaimmillaan. Myös kesämökin kaapissa talven yli olleiden mausteiden paakkuisuus johtuu siis siitä, että tuotteisiin on imeytynyt kosteutta. Jos tuotteiden parasta ennen päiväykseen on vielä aikaa, ei paakkuuntuminen ole vielä merkki pilaantumisesta, Koivula kertoo. Se heikentää kuitenkin mausteen laatua. –  Itse en käyttäisi kovasti paakkuuntunutta maustetta. Suosittelisin aina, että kuluttaja tekee tilannearvioin tapauskohtaisesti, Koivula sanoo. – Myös mausteen käyttötavalla on merkitystä. Jos ruoka, jossa maustetta käytetään, kuumennetaan kiehuvaksi ennen ruokailua, se lisää turvallisuutta. Keittäminen tappaa mikrobit. Jauhot säilyvät Entä jauhot, säilykkeet, pastat, riisit, lihaliemikuutio, leivinjauhe, ruokasooda ja hiiva? Uskaltaako niitä käyttää parasta ennen -päivän jälkeen? Pakkauksen avaamattomuus edistää säilymistä merkittävästi, Koivula sanoo. Jos pakkaus on avattu, sisällön laatu on paljon herkempi pilaantumaan ympäristön olosuhteiden vaikutuksesta. –  Pitkään säilyvissä tuotteissa laatu heikkenee parasta ennen -päivämäärän jälkeen, mutta laadun heikkeneminen ei välttämättä aiheuta akuuttia sairastumisen riskiä. Esimerkiksi kuivahiiva säilyy hyvin, jos pakkausta ei ole avattu, mutta avattuna taas ei. Tuorehiiva taas ei Koivulan mukaan välttämättä toimi yhtä hyvin kuin tavallisesti, jos se pääsee kuivumaan. Leivinjauheelle voi käydä samoin, jos se pääsee kostumaan. –  Ruokasooda on aika stabiili. Osalle tuotteista on aikojen saatossa vakiintunut tietty säilyvyysaika. Siksi sitä ei välttämättä testata tuotteelle erikseen, vaan se voidaan määrittää olemassa olevan tutkimustiedon perusteella, Koivula kertoo. Tällaisia ovat yhdestä komponentista koostuvat, vähän käsitellyt tuotteet kuten jauhot. Varastointi vaikuttaa Säilyvyyteen vaikuttavat esimerkiksi tuotteen pakkausmateriaali ja valmistusprosessi. Täysin uusien tuotteiden säilyvyys täytyy siksi Koivulan mukaan testata, vaikka taustatietona käytetäänkin dataa siitä, miten muut vastaavankaltaiset tuotteet säilyvät. –  Jos esimerkiksi sanotaan, että sipsit säilyvät puoli vuotta, niin niitä on valmistettu tietyllä prosessilla, pakattu valittuun pakkausmateriaalin ja säilytetty testiksi puoli vuotta valituissa olosuhteissa ja varmistettu, että laatu pysyy samana. Säilyvyysarvioinneissa huomioidaan myös, millaisiin kauppoihin tuotetta viedään myytäväksi, mitä reittejä ja millä tuote kuljetetaan. Lisäksi arvioidaan, kuinka kauan tuote todennäköisesti on kuluttajalla, ennen kuin se käytetään. –  Oman tuotteen reitti kuluttajalle täytyy tuntea hirvittävän hyvin. Sen perusteella tehdään päätöksiä vähimmäissäilyvyysajasta. Myös kaupat vaikuttavat säilyvyysaikoihin. Kun tuote tulee kaupan varastoon, täytyy säilytysaikaa olla Koivulan mukaan vielä iso osa jäljellä. Siten kaupalla on aikaa myydä se kuluttajalle ja kuluttajalla on aikaa käyttää tuote. Kala ja liha herkkiä Useimmille tuotteille määritellään joko parasta ennen -päivä tai viimeinen käyttöpäivä. – Viimeinen käyttöpäivä määritellään mikrobiologisesti helposti pilaantuvien tuotteiden kohdalla. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi tuore kala ja liha. Siinä missä parasta ennen -päivässä on kyse tuotteen ominaisuuksien säilymisestä tietynlaisina, on viimeisessä käyttöpäivässä kyse ihmisen terveydestä. Päivämäärän avulla pyritään varmistamaan, ettei kukaan saa tuotteesta ruokamyrkytystä. Siksi niiden tuotteiden kohdalla, joihin on merkitty viimeinen käyttöpäivä, on päiväyksen kanssa syytä olla tarkkana, Koivula sanoo. Tuotteiden säilyvyys on Koivulan mukaan testattu tarkasti olosuhteet miettien. – Totta kai on katsottu myös tarkkaan, että viimeinen käyttöpäivä ei ole se hetki, milloin kaikki jotenkin yhtäkkiä muuttuu pilaantuneeksi. Siinä on myös turvamarginaalia, että se on varmasti turvallinen vielä sinä viimeisenä käyttöpäivänä. Parasta ennen -päiväyksen ohittaneita tuotteita saa Ruokaviraston mukaan vielä pitää myynnissä, jos niiden laatu ei ole oleellisesti heikentynyt. Viimeisen käyttöpäivän ohittaneita sen sijaan ei saa myydä. Pakkausindikaattorit Pakkauksiin on jo nyt mahdollista asentaa indikaattorit, jotka tarkkailevat säilyvyyttä reaaliaikaisesti esimerkiksi ajan ja lämpötilan perusteella. –  Indikaattori voi kertoa, jos tuote on ollut esimerkiksi lämpimässä, että se ei tule säilymään päiväykseen asti. Yksi esimerkki tällaisesta indikaattorista on älytarra. Sellaista on testattu esimerkiksi Lidl-ruokakaupoissa. Kylmäketjun säilymistä mittaavaa älytarraa kokeiltiin lohifileissä, savulohifileissä ja graavilohipakkauksissa. Tuotteiden viivakoodin viereen asetettiin nestettä sisältävä tarra. Se reagoi lämpötilan muutokseen, Lidlin osto-osaston johtaja Thomas Heinrichs kertoo viestintäosaston välityksellä sähköpostitse. –  Jos kylmäsäilytettävä tuote oli liian kauan lämpimässä, neste laajeni EAN-koodin päälle ja viivakoodista tuli kassalaitteella lukukelvoton. Lidl luopui älytarrojen käytöstä Heinrichin mukaan siksi, että niiden ei koettu tuottavan tarpeeksi hyötyä asiakkaalle. Tällä hetkellä uusia ei ole tulossa, mutta saksalaisketju kertoo seuraavansa niiden kehitystä. Indikaattoreita on Koivulan mukaan tällä hetkellä käytössä vähän, koska ne pitää räätälöidä kunkin tuotteen mukaan ja tuotteita on paljon. Hän pitää kuitenkin mahdollisena, että indikaattorit yleistyvät tulevaisuudessa, jos niistä on riittävästi hyötyä.