Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Runokilpailu on päättynyt, tässä vielä kilpailun satoa

Janakkalan Sanomien runokilpailun kilpailuaika on päättynyt. Kilpailu sai osakseen hyvän suosion, kiitos kaikille osallistujille! Tässä on vielä koostetta tuoreimmista kisarunoista. Seuraavaksi toimituksen raati alkaa perehtyä satoon tarkemmin, ja asiaan palataan elokuun puolivälin jälkeen. Janakkala räppi Janakkala on kliffa mesta on Barokkii on elokuvii on citymaalaisii luontoa ja skuttaa riittämiin on kulttuurii on nuorisoteatterii monenlaista konserttii monenlaisii mahdollisuuksii on uimahallii on kirjastoo on urheiluhallii oli Uno kansakouluu kaikille oli Ida suuri diiva on Tervaa on Turenkii on yksi yhteinen Janakkala on kylii tosi erinomaisii ja elinvoimaisii on Puuhamaa tänne pääsee läheltä ja kaukaa tääl on myös ihmisii kivoja ja toisii sellaisii kaikenlaisii ihmisii Janakkala ei ole akkala eikä ukkola on vaan tavallisii ihmisii tarinoineen sellaisii mukavasti turisevii ja päivää sanovii laulavii harrastavii ihanii eläkeläisii nuorii yrittäjii yhdistyksii on harrastuksii mukaan vaan yksin ei koskaan jää milloinkaan on mansikkaa on mustikkaa on juureksii on sienii on kuminaa kananmunii paikallista ruokaa riittämiin snadi on Janakkala stadiin nähden tarviiks tän muuttuu no täytyy kehittyy vai mitä täältä puutttu puuttuuks yhtään mitään? on ihmisii kaikki kotiseutuaan kovasti rakastavii janakkalalaisii Elisa Göös Haapajärvellä auringonlaskun aikaan auringonlaskun aikaan seesteistä kaunista sielunmaisemaa ääniä ei paljon tuulta ei ollenkaan kurjet ja joutsenet ihan lähellä silmien edessä pyhää koskematonta ikiaikojen lintujen konsertti pyhää Elisa Göös Äitienpäivä Rehakassa Aina äitienpäivänä äidin kesätuoli pääsee pihalle siinä istuu aina äiti mielessäni puhuu, nauraa, kertoo tarinoita paljain jaloin harmaa kiharainen tukka tuulessa pörröttyneenä aina se tuoli on äidin tuoli joskus varastan sen tuolin tunnelman itselleni vanha harmaa tuoli nitisee ja kitisee ikään kuin jotain sanoakseen no tuolinhan puhuu äidin äänellä ei sinulla tyttöseni ole mitään hätää Elisa Göös Mun yks kaveri Mun yks kaveri halus tehdä jotakin suurta, tulla kuuluisaksi. Kyllä Leppäkoskelle mun mielestä yks Ida riittää - ja Cygnaeuskin oli. Se mun kaveri polttaa salaa tupakkaa kun joku Francoise Sagankin poltti. Mun kaveristakin tulee kirjailija. Mun yks kaveri on ratamestarin tytär Leppäkoskelta - kuten Ida - muttei se sillä ylpeile silti. Mun kaveri juoksee edellä metsäpolkua pitkin. Mä juoksen mun pikkuveljen kanssa perässä. Meillä on kiire linja-autolle, joka menee Turenkiin. Pikkiveli kaatuu, otan sen syliin, sen polvesta tulee verta. Mun kaveri huutaa: Miks sun tarvii aina raahata tota kakaraa mukanas. Palataan pikkuveljen kanssa kotiin. Kyllä se mun kaveri sitten kertoo miltä se näytti kun olympiasoihtua juoksutettiin Turengin läpi. Se on hyvä kertoon. Oili Ruukki Kotiseutuni, lähellä sydämessäin Vesi liplattaa rantakiveen, kotorannassa. Istun laiturilla ja katselen edessäin aukeavaa ulappaa. Hiljaisessa, hiipuvassa illassa, kuulen käen kukkuvan. Leuto suvituuli, vie ajatukseni muistoihin kaukaisiin. Muistaa voin, lapsuuden leikit rantakoivikossa, iloiset nauruun purskahdukset, uimarannan hietikolla. Onnellisen tunnelman, näillä Janakkalan kotiseuduilla, hämeen sydämessä, keskikesän lumoissa. Koen hetkien olevan lähellä, pois lähtemättöminä, sydämessäin, katsellessani, saman auringon laskua, säteiden välkkyessä kristallin tavoin, veden pinnalla. Leena Viita-aho Janakkalan luonto Viime vuonna, kun sinut, Janakkala ensi kerran näin, tiesin täällä viihtyä voin. Pois on kiire, melu täällä luonnon hiljaisuudesta nauttia saan. Mielikin rauhoittuu, kun rannalla istuen linnun laulua, tuulen huminaa kuunnella voin. Oravaparin kisailua kodin ikkunasta katsella saan. Tämä luonto Janakkalan, minut lumosi, kiehtoi, tänne tunnen kuuluvani. Kati Tienhaara