Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Pääkirjoitus: Ärsyttäväkin eläin on arvokas

Kaikki eläimet eivät ole söpöjä. Lokit kirkuvat korvia vihlovasti ja naakat etsivät röyhkeästi ruokaa kodin pihapiiristä. Ihminen laittaa helposti eläimiä arvokkuusjärjestykseen sen mukaan, miten hyödyllisiä tai suloisia ne ovat. Ongelmalliseksi rankkaus käy siinä vaiheessa, kun luonnoneläin tarvitsee ihmisen apua. Kesällä siilit ovat janoisia, jänikset loukkaavat käpäliään ja linnunpoikaset putoavat liian aikaisin pesästä. Vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja Hanna Al-Saedi kertoo tämän lehden jutussa, että moni ihminen auttaisi vain hienoina pitämiään eläimiä. Haavoittuneille maakotkille löytyy aina hoitajia, mutta esimerkiksi "roskalintujen" kohtalo ei kiinnosta. Kun ihminen näkee jalkaansa linkkaavan lokin, se ei aiheuta välttämättä samaa auttamisen halua kuin nilkuttava siili tai ontuva oravanpoikanen. Ihmisellä on kuitenkin velvollisuus auttaa jokaista apua tarvitsevaa luontokappaletta. Jo laki velvoittaa auttamaan hädässä olevaa eläintä. Siinä tilanteessa ei ole ihmisen tehtävä arvioida, ansaitseeko juuri kyseinen eläin apua vai ei. Joskus auttaminen on kärsimyksen lopettamista. Jos tien penkalla viruu puolikuollut mäyrä, pitäisi se saada lopetettua. Paikalta ei voi poistua sillä verukkeella, että tappaminen tuntuu liian pahalta. Jos ei itse pysty lopettamaan eläintä, on velvollisuus etsiä paikalle joku, joka siihen kykenee. Avun antaminen ei voi olla kiinni siitä, miltä itsestä tuntuu.