Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Suuri harjoitus

Kiirehdin lomalta takaisin työpaikalle. Odottavien töiden paino tuntui ensin painona hartioilla ja sai mielen vyörymään raskaasti. Aikataulujen kireä punonta alkaisi jälleen. Ajattelin – nyt pitäisi tuntua levänneeltä. Mutta keskeneräisten asioiden huoli täytti mielen. On sitä ja tätä ja tuota. Ei tämän näin pitäisi mennä. Tarvitsen lisää aikaa. Aurinko tuli hetkeksi näkyviin kävellessäni edestakaisin työpaikan edustalla. Silloin muistin vanhan ohjeen: istu silmät ummessa, kasvot kohti aurinko puoli minuuttia, aivan hiljaa. Ja seisomaan nousee uusi ihminen. Näin tehtyäni jatkoin verkkaisesti työasioiden parissa, tutut ihmiset hymyilivät eikä enää ollutkaan kiireen tuntua. Kunhan malttoi hetken olla ja pysähtyä, vaikkei mikään varsinaisesti ollut vielä alkanutkaan. Säntäilemisen tilalle tuli keskittynyttä läsnäoloa, kesäloman hyvä vaikutus sai pulputa sisältä käsin. Kiireen tuntu on monta kertaa itse aiheuttamaamme ja se kampeaa meitä pois elämän syvältä perustalta. Elämän syvä perusta – luottamus ja Luojan kokemuksen synnyttämä rauhan tunne. Mitä sinulla on? Jumalan kuvana jotain Hänelle kuuluvaa. Sisälläsi ehkä uinuvana. Joissain tilanteissa, itsellekin yllätyksenä, havahtuu ja aavistaa Toisen välittömän läsnäolon. Vaikka sitten virastotalon nurkalla, kun malttaa olla ja puhaltaa hengitystä kirkkaaseen kesäpäivän aamuun. Tässä Jumalan poissaolon kokemuksen maailmassa on sittenkin mahdollista kohdata Pyhä ja Luoja. Sisällämme on Hän, joka on kuin syvyydestä pulppuava lähde. Haparoivin, sanattomin ja sanallisin askelin haluan lähestyä Häntä. Ei nousukohteisesti vaan hämäläisen maiseman tavoin – vaihtelevasti ja kumpuilevana. Tarmo Halttunen Diakonipappi Janakkalan seurakunta