Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Rakkaudesta yleisurheiluun: Jo 30 vuotta valmennustehtävissä toiminut Jari Kataja kokee työnsä äärimmäisen palkitsevana

Uutisoitaessa Janakkalan Janan yleisurheilijoiden kisatuloksista, valmennuspäällikkö Jari Kataja , 51, antaa yleensä kommentteja urheilijoiden suorituksista ja treenikaudesta. Monet tietävät yleisurheilussa vaikuttavan Jari Katajan, mutta kuinka moni tietää hänen tarinansa: kuinka hänestä tuli Janakkalan Janan valmennuspäällikkö? Liikunta on ollut aina olennainen osa Katajan elämää. Jo lapsuusvuosinaan Tampereella hän harrasti monipuolista liikuntaa. Kavereiden kanssa muun muassa juostiin, hiihdettiin ja pelattiin jääkiekkoa. – Se oli sitä aikaa, kun viikonloppuisin liikuttiin 20 tuntia ja viikolla vähän enemmän. Kouluajaksi piti vähän rauhoittua, jotta malttoi istua pulpetin ääressä, Kataja sanoo. Voisi kuvitella, että pituushyppääjiä ja kiekonheittäjiä valmentavan Katajan ensikosketus urheiluseuratoimintaan liittyisi yleisurheiluun, mutta näin ole. Katajan ensimmäinen kokemus urheiluseurasta on tullut PT 75:stä, kun hän harrasti pöytätennistä vuoden päivät. – Se oli sellaista hauskaa pelailua. En käynyt edes kilpailuissa, treenasin vain. Yleisurheilu tuli osaksi Katajan elämää vuonna 1985, hänen ollessa 15-vuotias. Tällöin hän liittyi Tampereen Pyrintöön ja alkoi treenata intohimoisesti kestävyysjuoksua. – Olin lukenut paljon kestävyysjuoksusta kertovia tietokirjoja ja elämänkertoja. Totta kai Virén ja Vainio kolahtivat. Laji tuntui jotenkin niin luonnolliselta. Monesti sitä vain lähti menemään ja huomasi 10 kilometrin päästä, ettei matka tuntunut miltään, Kataja kertoo. Kataja muistelee kisavuosiaan lämmöllä, vaikkei hän suuria mestaruuksia haalinutkaan. Hän kuvailee olleensa hyvää piirikunnallista tasoa. – Se oli sitä aikaa, kun sai uusia kavereita ja kierrettiin Suomea. Se oli kivaa aikaa. Armeijan jälkeen vuonna 1990 Kataja ilmoitti valmentajilleen, että kilpaurheilu saa riittää. Hänellä oli työpaikka kirjapainossa ja muut asiat alkoivat kiinnostaa. Häntä kuitenkin pyydettiin ohjaamaan yleisurheiluryhmää pari kertaa viikossa. Sille tielle hän on jäänyt. – Sain kaverini kanssa 9-vuotiaiden ryhmän, jossa oli noin 25-30 poikaa. Jatkoin saman ryhmän kanssa vuosille 2003-2004 saakka, jolloin he olivat 23-sarjassa. Tuolloin ryhmässä oli seitsemän urheilijaa. Me pärjättiin kohtuu hyvin. Sieltä tuli suomenmestaruuksia, arvokisaedustuksia ja niin edelleen. Ennen kuin Katajan elämässä kääntyi uusi lehti, hän toimi vielä valmennuspäällikkönä Pyrinnössä. Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen. Janakkalaan Kataja muutti vuonna 2005. Hän oli jo aiemmin ryhtynyt kirjapainoalan yrittäjäksi ja toi yrityksensä Tampereelta Turengin sokeritehtaan pihapiirin matalaan rakennukseen. Kauaa hän ei ehtinyt Janakkalassa olla, kun silloinen Janakkalan Janan valmennuspäällikkö Marko Ahtiainen soitti hänelle. He sopivat tapaamisen, jolloin Ahtiainen pyysi Katajaa mukaan seuran toimintaan. – Kauaa ei mennytkään, kun Marko ilmoitti menevänsä töihin Suomen Urheiluliitolle ja sanoi, että otapa sinä tämä valmennuspäällikön paikka. Uudistushenkinen Kataja pitää siitä, että hän on päässyt vaikuttamaan ja tekemään uudistuksia seuran toiminnassa. Hän kuvailee Janakkalan Janaa koelaboratorioksi siinä mielessä, että seurassa on aina testattu uusia asioita yleisurheiluun liittyen. Jana oli yksi Suomen ensimmäisistä seuroista, jossa otettiin käyttöön maksullinen valmennus. – Sitten on tämä palkkavalmennus. Keskivertoseurassa on yleensä yksi palkallinen, niin meillä Janakkalassa on kaksi päätoimista. Me emme ole saaneet siihen mitään tukea, vaan olemme saaneet omalla toiminnallamme kahden päätoimisen palkan koottua. – Me emme kuitenkaan voi tehdä hyväntekeväisyyttä. Tämä on kuin liikeyritys, joka tuottaa urheilua. Mutta silloin kun otetaan rahaa, niin laatukin täytyy olla kunnossa, Kataja painottaa. Jo 30 vuotta kestäneen valmennusuransa aikana Kataja on nähnyt selkeän muutoksen, josta hän on huolissaan. Ennen urheiluseuroihin liittyvillä nuorilla olivat perustekeminen ja -fysiikka hyvällä tasolla, jolloin ei tarvinnut kuin alkaa opettaa lajeja. Nykyään asiat täytyy opettaa alusta saakka. – Paljon tulee niitä vähän liikkuvia tietokonepelaajia, joille pitää opettaa perusasioita. Nykyään se on enemmän fysiikan luomista eikä niinkään lajien harjoittelua. Valmentajana Kataja kuvailee olevansa alkuun opettava ja vaativa. Mutta urheilijan oppiessa ja päästessä samalle aaltopituudelle, alkaa Katajan rooli muuttua neuvonantajaksi. – Silloin tehdään yhdessä ohjelmointia. Nuoremmille pitää vielä opettaa urheilullinen elämäntapa, tekniikka ja muut asiat. Kun urheilija oppii ne, saa hän enemmän vastuuta. Tänä päivänä merkittävä osa valmennustyötä on myös henkinen valmentaminen. Auktoriteettivalmentaminen on menneen talven lumia. – Nykynuorison kanssa ei pärjäisi sillä tavoin. Paljon tehdään myös henkistä ylläpitoa, sillä monilla nuorilla voi olla esimerkiksi minäkuva hataralla pohjalla. Valmentajan kanssa käydään muitakin asioita kuin urheilua läpi. Monet uskaltavat kertoa enemmän asioita valmentajille kuin vanhemmilleen. Valmentamisen Kataja kokee äärimmäisen palkitsevana ja kokee sen elämäntyönään. Hän toteaa, että kasvutarinat ovat merkittävimpiä asioita valmennustyössä. – On upeaa saada nähdä, kun henkisesti itsestään epävarmasta ihmisestä kasvaa itsensä voittava urheilija. Se on se palkitsevin juttu – ei niinkään ne mitalit.