Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Runokisan voittajat ratkesivat - tässä ovat parhaat Janakkala-aiheiset runot

Janakkalan Sanomien runokisa on päättynyt. Kilpailu haastoi runoilijat ammentamaan aiheensa Janakkalasta. Toimituksen raati on valinnut kilpailuun osallistuneista kolme parasta. Raati päätti jakaa myös yhden kunniamaininnan. Kisan voitti Elisa Göös runollaan Janakkala räppi . Toiselle sijalle valittiin Kaarina Svetloffin runo Janakkala ja kolmannen sijan vei Oili Ruukin runo Mun yks kaveri . Kunniamaininta annetaan 10-vuotiaalle Veera Tiiliharjulle . Palkittaviin ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä. Kiitos kaikille runoilijoille! Tässä palkittavat runot sekä raadin kommentit. 1. sija: Elisä Göös Raati kommentoi ”Runossa on leikkisä ote, mutta paljon todellista asiaa. Runo yhdistelee oivaltavasti uutta ja vanhaa, pientä ja suurta. Räppi tyylilajina tekee runosta letkeän iskevän. Paikallislehden näkökulmasta raatia ilahdutti erityisesti alueen ihmisten esiin nostaminen: tavalliset ihmiset tarinoineen ovat Janakkalan suola.” Janakkala räppi Janakkala on kliffa mesta on Barokkii on elokuvii on citymaalaisii luontoa ja skuttaa riittämiin on kulttuurii on nuorisoteatterii monenlaista konserttii monenlaisii mahdollisuuksii on uimahallii on kirjastoo on urheiluhallii oli Uno kansakouluu kaikille oli Ida suuri diiva on Tervaa on Turenkii on yksi yhteinen Janakkala on kylii tosi erinomaisii ja elinvoimaisii on Puuhamaa tänne pääsee läheltä ja kaukaa tääl on myös ihmisii kivoja ja toisii sellaisii kaikenlaisii ihmisii Janakkala ei ole akkala eikä ukkola on vaan tavallisii ihmisii tarinoineen sellaisii mukavasti turisevii ja päivää sanovii laulavii harrastavii ihanii eläkeläisii nuorii yrittäjii yhdistyksii on harrastuksii mukaan vaan yksin ei koskaan jää milloinkaan on mansikkaa on mustikkaa on juureksii on sienii on kuminaa kananmunii paikallista ruokaa riittämiin snadi on Janakkala stadiin nähden tarviiks tän muuttuu no täytyy kehittyy vai mitä täältä puutttu puuttuuks yhtään mitään? on ihmisii kaikki kotiseutuaan kovasti rakastavii janakkalalaisii 2. sija: Kaarina Svetloff Raadin kommentti: ”Runoilijalla on vaikuttava määrä tietoa alueen historiasta. Vapaa rytmi johdattaa lukijaa pitkin Janakkalaa kuin mukavia jutusteleva paikallisopas.” Janakkala Kanta-Hämeen Janakkala, helmi valtakunnan maaseutu-ketjussa ainakin jo 700-luvulta. Laakeita peltoja, metsiä, puroja, lähteitä ja varsinkin järviä. Isoja kartanoita. Päärata, moottoritie, jolla polkaisee tunnissa pääkaupunkiin, jos tahtoo. Ja Hakoisten linnavuori; sieltä vahtivat vihulaisia Kernaalan järvellä eikä vastaanotto ollut lämmin. Tehtiin harmaakivikirkko keskiajalla, löydettiin Laurinlähde naapurista Taaran palvontaan ja muihin pyhiin toimituksiin. Meillä on monia vireitä kyliä, aikaansaavia, yritteliäitä ihmisiä. Eikä ole tehtaiden puute vaivannut. Vanha suuri Tervakosken paperitehdas. On ollut hiivatehdasta, viinatehdasta, sokeritehdasta, tervaa on tehty. Nyt tehdään jäätelöä ja paljon muuta... ... rymistellään Kalpalinnassa... ... isossa Kiipulassa... ... luonnonhelmassa... On ollut senaattoria, kansanedustajaa. maineikkaita urheilijoita, taiteilijoita. Leppäkoskella Ida Aalberg haaveili sinisissä hetkissään Haukankalliolla ja kansakoulun isä - olen siitä varma - heilutteli jalkojaan saman kallion kielekkeellä. Mikä meidän ollessa! Esi-isät viisaudessaan tänne tulivat ja jäivät Miekkamiestä myöten, rakensivat tukevan kivijalan. Ollaan janakkalalaisia, ylpeitä itsenäisiä! Ollaan me! 3. sija: Oili Ruukki Raadin kommentti: ”Runossa on persoonallinen kertoja, jonka osana on tarkkailla sivusta kaveriaan, joka uskaltaa kaikkea häntä enemmän. Runon jännite syntyy paitsi näiden kahden hahmon ystävyydestä, myös hienosta tilannekuvasta, jossa yritetään päästä näkemään historiallinen merkkitapaus: olympiasoihdun kuljettaminen Turengin läpi.” Mun yks kaveri Mun yks kaveri halus tehdä jotakin suurta, tulla kuuluisaksi. Kyllä Leppäkoskelle mun mielestä yks Ida riittää - ja Cygnaeuskin oli. Se mun kaveri polttaa salaa tupakkaa kun joku Francoise Sagankin poltti. Mun kaveristakin tulee kirjailija. Mun yks kaveri on ratamestarin tytär Leppäkoskelta - kuten Ida - muttei se sillä ylpeile silti. Mun kaveri juoksee edellä metsäpolkua pitkin. Mä juoksen mun pikkuveljen kanssa perässä. Meillä on kiire linja-autolle, joka menee Turenkiin. Pikkiveli kaatuu, otan sen syliin, sen polvesta tulee verta. Mun kaveri huutaa: Miks sun tarvii aina raahata tota kakaraa mukanas. Palataan pikkuveljen kanssa kotiin. Kyllä se mun kaveri sitten kertoo miltä se näytti kun olympiasoihtua juoksutettiin Turengin läpi. Se on hyvä kertoon. Kunniamaininta: Veera Tiiliharju Raadin kommentti: ”Ilves on villi, Puuhamaa vallaton ja junat viuhaavat: Runon Janakkala ei ole mikään unelias pikkukunta! Hyvän mielen runon ytimenä on muistuttaa, että erilaiset ihmiset ovat Janakkalan rikkaus.” Jekkuja Janakkalassa Janakkala hieno kunta on, se Puuhamaineen sun muineen on aivan vallaton. Vaakunan ilves villi melkein, hyppäs paikaltansa pois. Janakkalan Jana on seura mahtava, hyvä henki siellä vallitsee ja into hallitsee. Janakkalan Sanomat joka viikko laatikkoon kolahtaa, kun sitä lukee hymy huulille valahtaa. Turengin rautatieasema on vanha ja verraton, junat vain ohi viuhaa. Erilaiset ihmiset Janakkalaan mahtuu, heistä kaikista kunta koostuu.