Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Seppä Juhani Suolahden taoksia löytyy niin englantilaiselta lordilta kuin Hämeen linnan korjaajilta

Jossain päin Englantia seisoo lordi kartanonsa kirjastohuoneessa ja tarjoilee juomia tovereilleen rautaisesta viskitynnyristä. Se on turenkilaisen sepän Juhani Suolahden takoma. – Tynnyrin tilaaja halusi antaa ”jotakin ihmiselle, jolla on jo kaikkea”, Suolahti kertoo. Seppä on takonut Kanadaan lähteneen juhla-avaimen, joka ojennettiin eläkkeelle jäävälle kaivosjohtajalle. Hän on takonut korkokengänkorot, kungfu-miekkoja ja työkalut, joilla veistettiin Eduskuntatalon yläfasadin koristeveistokset. – Myös Hämeen linnaa entisöidään takomillani kivityökaluilla juuri parasta aikaa, Suolahti kertoo. Sukulaismestari esikuvana Suomessa on nelisenkymmentä seppää. Ennen 70- ja 80-lukuja määrä oli huomattavasti suurempi, mutta pajoja lopetettiin, kun muovi yleistyi valmistusmateriaalina. – Raudasta tehty kestää pitkään, sen pystyy korjaamaan ja lopulta materiaalin voi vielä käyttää uudelleen, Suolahti sanoo. Suolahti pystyy yhä muistamaan tarkasti, kuinka hän ensimmäisen kerran näki sepän työssään. Suolahti oli seitsemän vanha. Mummo oli lähettänyt hänet matkaan mukanaan rikkinäisiä maataloustyökaluja, jotka sukulaissepän toivottiin korjaavan. – Seppä-Eemeli ei avannut ovea, mutta en uskaltanut lähteä takaisin kotiin rikkinäisten kalujen kanssa, Suolahti muistelee. Vaihtoehtona ei ollut kuin odottaa. Lopulta Eemeli heltyi ja päästi pojan sisään pajaansa. Vuosia myöhemmin toinen sukulaismies toi edesmenneen Eemeli-sepän työkaluja Suolahdelle: erilaisia pihtejä ja alasimen, jonka veroisia ei monta Suomesta löydy. Lokomon C-mallinen 150 kilon alasin on Suolahden silmäterä. Keskiajalla sepän kävi huonosti Suolahti on yksi Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoiden perustajajäsenistä. Keskiaika kiehtoo seppää, sillä silloin ammatinharjoittajat pääsivät takomaan miekkoja ja haarniskoja. Toisaalta Suolahti ei haikaile vanhoja. Sodissa sepät kyllä usein säästettiin, mutta heidän perheensä vietiin tai seppä rampautettiin, jotta tämä ei päässyt karkaamaan. Japanissa keskinkertainen seppä ei pysynyt kauan hengissä. Kun miekka oli valmis, sitä saatettiin testata sepän kisälliin. Jos kisälli ei haljennut yhdellä lyönnillä, surmattiin seppä. Työtilaus tulitikkuaskissa Kuuman raudan kanssa työskennellä ajatukset eivät harhaile. Työ opettaa tekijälleen suunnitelmallisuutta. Kaikki työvaiheet täytyy pohtia etukäteen, jotta ne ehtii tehdä, kun rauta on kuuma. Välillä pajalle poikkeaa asiakas, joka näyttää tulitikkuaskin kanteen piirrettyä suunnitelmaa ja kysyy, pystyisiköhän seppä tähän. – Se on kuin olisi taisteluhanska heitetty eteen. Ei anna luonto myöden kuin sanoa, että totta kai seppä pystyy, Suolahti sanoo. Oma leima joka työhön Tyypillisimpiä taoksia ovat portit, kyltit, kaiteet, ripustimet ja kyntteliköt. Jokaiseen työhön seppä lyö oman leimansa. Niin Suolahti löi myös nauloihin, jotka tilattiin vanhan kirkon katon entisöintiin. Suolahti takoi satoja nauloja Museoviraston antamien ohjeiden mukaan. Naulat meinasivat jäädä käyttämättä. – Museovirasto pohti, olivatko naulat liian hyviä verrattuna alkuperäisiin. Suolahti naurahtaa. Juhani Suolahti Ensimmäiseltä koulutukseltaan viilaaja-koneistaja. Valmistui seppämestariksi vuonna 2009. Tekee tilaustöitä ja myy taoksia markkinoilla sekä Domus Classica -verkkokaupassa. Intohimona moottoripyörät ja amerikanraudat Pajalla voi vierailla. Seppä esittelee pajaa, kun tietää asiasta etukäteen.