Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Teollisuusalueen kainalossa sijaitseva Rastila on vuosien saatossa kutistunut hiljaiseksi yhteisöksi – Aikoinaan eloisassa kylässä toimi useampi maatila ja kylätalolla pidettiin lennokkikerhoa

Rastikankaan teollisuusalueen kainalossa sijaitseva Rastilan kylä on kesäaikaan kuin satukirjasta. Suuremmalta asfalttitieltä haarautuvat pienet lehtipuiden kehystämät tiet rakentavat kuvaa suloisesta maalaisidyllistä. Sana rauhallisuus kuvastaa aluetta hyvin monella eri tapaa. Rastilalaiset Aimo Haavisto , 81, ja Risto Häkinen , 78, tuumaavat kotipaikkansa olevan harmaa pieni kylä. Heidän mukaansa alueen 15 taloudesta yhteensä seitsemän on eläketaloutta. – Kyllä tänne kaivattaisiin nuoria aktiivisia ihmisiä, Haavisto toteaa. Hiljaista kylänraittia elävöittää silloin tällöin aktiivisempikin liikenne. Se suuntautuu yleensä joko koirahalli JANKK-Areenalle tai sitten Rastilan-Kilpiälän kylätuvalle, jos se on vuokrattu yksityistilaisuutta varten käyttöön. Kylätuvan vuokrausmahdollisuutta ei ole silti haluttu suuremmin mainostaa. Vaikka talo ja miljöö ovat kauniita ja vettäkin on saatavilla, puuttuu tiloista tiettyjä perustarpeita, kuten astianpesukone. – He, jotka pitävät juhlia, pitävät kyllä paikasta. Siellä on piha, oma rauha ja helppo parkkeerata, Haavisto sanoo. Artikkeli jatkuu kuvien alla. Maatalous toimi aikanaan Rastilan kivijalkana Ennen vuotta 1967 Rastilan kylä kuului Vanajan kuntaan. Kylä oli aikoinaan voimakkaasti maatalousalue. Alueella kasvatettiin pääasiassa karjaa ja karjalle rehua. – Meidän lapsuudessamme täällä oli viisi maatilaa: Lemola, Laurila, Soila, Eskola ja Sälimäki, Häkynen kertoo. Hän on itse toiminut isäntänä Eskolan maatilalla, joka on edelleen toiminnassa. Rastilan maatilojen isännät kuljettivat hevosilla tinkimaitoa perheille aina vuoroviikoin. Jos ylimääräistä maitoa jäi yli, se vietiin suorinta tietä Hämeenlinnaan meijeriin Kylä oli muullakin tapaa eläväisempi. Lähes joka taloudessa oli lapsia ja palveluja oli saatavilla läheltäkin. Kylässä asui muun muassa suutari, seppä, ompelijoita ja puutarhuri. Palveluja tuotiin myös kauempaa pieneen maalaiskylään, sillä neljän eri yrityksen kauppa-autot pysähtyivät viikoittain Rastilassa. Kauppa siis kävi. – Täällä on aikoinaan toiminut myös kiertokoulu, Häkinen jatkaa. Aikoinaan alueella on asunut enemmän myös muualla työssäkäyvää väkeä. Rastilan asukkaita työllisti esimerkiksi Turengin sokeritehdas. Osa asukkaista kävi töissä Hämeenlinnan puolella. Haavisto teki aikoinaan pitkän uran Tervakosken paperitehtaalla, josta hän jäi myös eläkkeelle. Artikkeli jatkuu kuvan alla. Seurakunnan vaihdos oli osalle kova pala Vuoden 1967 tammikuussa Rastilan kylässä tapahtui merkittävä käänne, kun Vanajan kunta jaettiin Janakkalan, Rengon, Hattulan ja Hämeenlinnan kesken. Alueliitoksen myötä Rastilan kylä sulautettiin osaksi Janakkalaa. Pienessä kylässä, jossa uskonnolla oli suuri rooli, koettiin suurena suruna pakkosiirto Vanajan seurakunnasta Janakkalan seurakuntaan. – Joillekin se oli todella kova paikka. Vanajassa oli kuitenkin monien rippikirkko sekä sukuhaudat, Häkinen avaa. Kaikille tämä ei kuitenkaan ollut liian kova pala purtavaksi. Haavisto muistelee jo aiemmin halunneensa käydä rippikoulun nimenomaan Janakkalassa. – Lemolassa oli kinkerit, jonne oli saapunut myös Janakkalan kirkkoherra. Menimme kysymään häneltä, että pääsisimmekö rippikouluun Janakkalaan, vaikka olimme vanajalaisia. Kirkkoherra totesi, että ilman muuta, Haavisto muistelee. – Linja-autoja ei kulkenut, niin polkupyörällä siellä olisi pitänyt käydä, Häkinen täydentää. Artikkeli jatkuu kuvan alla. Maat yksityisiltä sokeritehtaalle ja lopulta kunnalle Vuosia kului ja Rastilan maatalouselämä alkoi pikku hiljaa hiipua. Lemolan ja Laurilan isäntäparit alkoivat lähestyä eläkeikää eikä perillisiä ollut. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut tilojen täydellistä hiljentymistä, sillä kuvaan astui voimissaan oleva Turengin sokeritehdas. – 1960-70-luvun vaihteessa tehdas osti Lemolan ja Laurilan pellot ja rakennukset sekä osan metsistäkin koetiloiksi. Myöhemmin sokeritehdas osti myös Soilan tilan pellot. Sokerijuurikastahan täällä kasvatettiin paljon, Häkinen kertoo. Nykyään kylätupana toimiva rakennus ajoi tuolloin sokeritehtaan toimistorakennuksen virkaa. Janakkalan kunta osti sokeritehtaalta Rastilan maat omistukseensa 1990-luvulla. Maille kunta kaavoitti nykyisen Rastikankaan teollisuusalueen. Näihin aikoihin Rastilassa käynnistyi kyläyhdistyksen toiminta. Tänä vuonna kyläyhdistyksen toiminnan aloittamisesta tulee pyöreät 30 vuotta. Kun Janakkala osti maat itselleen, antoi kunta entisen sokeritehtaan toimistorakennuksen kyläyhdistyksen käyttöön. Näin sai alkunsa Rastilan ja Kilpiälän kyläyhdistyksen kylätupa. – Siellä pidettiin lasten kerhotoimintaa. Esimerkiksi seurakunnasta tultiin pitämään nuorille pojille lennokkikerhoa. Siellä taisi toimia myös jokin soittokerho, Häkinen muistelee. Artikkeli jatkuu kuvan alla. Luonnosta huokuu historian havinaa Maalaisidyllin lisäksi rastilalaista maisemaa maalaa myös valtakunnallisesti merkittävä suoalue Raimansuo, joka kuuluu Natura-verkostoon. Pinta-alaltaan 131 hehtaarin suo oli alunperin yksityisten henkilöiden omistuksessa. – Rastilan taloista kaikilla oli osuutensa suosta ennen kuin valtio lunasti sen itselleen. Sieltä otettiin turvetta, kuiviketurvetta ja maanparannusaineita, Häkinen listaa. Talviaikaan Raimansuo toimi myös kulkuväylänä. Kun maanteitä ei oltu aurattu, Rastilasta kulki talvitie Raimansuon yli jäälle ja jäätä pitkin kuljettiin Hämeenlinnaan. – Sitä kuljettiin hevosella ja reellä, Häkinen täydentää. Tarinaa vielä kauempaa historiasta kertoo Rastilassa sijaitseva harjunpää Annakantorni. Häkinen on lukenut kertomuksia Annakantornista. – Olisiko se ollut viikinkiaikaa, kun vihollinen tuli Vanajavettä pitkin, niin vihollisen kulkemisesta ilmoitettiin sytyttämällä vainovalkeita. Annakantorni oli yksi vainovalkean sytytyspaikka, Häkinen kertoo lukemastaan. Pieni kylä keskeisellä paikalla on vienyt sydämen Tähän päivään mennessä Rastilan asukasluku on pienentynyt huomattavasti. Vaikka Rastila sijaitsee näppärällä paikalla noin viiden kilometrin päästä Turengin keskustasta ja muutaman kilometrin päästä valtatien liittymästä, on aikoinaan eloisa kylä kutistunut pieneksi yhteisöksi. Sen sijaan Rastikankaan teollisuusalue on kasvanut. Haavisto ja Häkinen toteavat sen olevan hyvä asia – se tietää työpaikkoja. – Ei se meitä haittaa, jos se ei tänne rappusille tule, eläkepäiviä viettävä Haavisto naurahtaa. Mikä sitten on saanut tämän kaksikon pysymään kotiseudullaan? Häkinen kertoo, että maatila, jota tyttären perhe jatkaa, on pitänyt hänet Rastilassa. Haavistolla on myös kysymykseen selkeä vastaus. – Kotiseuturakkaus. Korjaus: 24.7. klo 12.19. Riston sukunimi korjattu Häkiseksi.