Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kyläyhteisö kerrostalossa

Voidakseen hyvin, ihminen tarvitsee toisten seuraa. Useimmat meistä tuntevat Mikko Alatalon balladin ”Ihmisen ikävä toisen luo”. Monia aikanaan kyläyhteisöissä hyväksi koettuja toimintoja on mahdollista toteuttaa nykyaikaisessa kerrostaloasumisessa. Joillakin asukkailla saattaa olla rajoituksia liikkumisen kanssa. Toisilla taas liikkuminen onnistuu oikein hyvin, mutta näkökyky asettaa rajoituksia. Näissä tilanteissa kyläyhteisöissä aikanaan yleisesti käytössä ollut naapuriapu toimii hyvin myös kerrostalossa asuvien tuttujen ihmisten kesken. Toinen kyläyhteisöissä aikaisemmin paljon käytössä ollut toimintamuoto on talkoohenki. Maaseutukylien väkiluvun vähentymisen myötä talkoot edustavat nyt voimakkaasti katoavaa kansanvaraa. Ehkä myös ihmisten toisistaan välittäminen on kokemassa inflaatiota. Ruuan valmistus tai ainakin aterioiden nauttiminen yhdessä, yhteiset tilaisuudet ja ulkoiluretket sekä yhteiset kulttuuriharrastukset tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden perinteisen talkoohengen palauttamiseen kerrostaloissa asuvien keskuuteen. Edellytyksinä lienee henkilökohtainen sosiaalisuus ja sen hyväksyminen, että suorituskyky eri henkilöiden välillä vaihtelee suuresti. Seuratalo ja kylän postimies kuuluivat entisaikojen kyliin. Kerrostalossa näitä asioita vastaavat yhteinen seurustelu- ja tv-nurkkaus sekä ala-aulan pakettiautomaatti. Mainittava on vielä kylien väliä liikennöineet linja-autot, joiden aikataulut kylänväki osasi ulkomuistista. Yhteiskäytössä oleva sähköauto edustaa kerrostalossa nykyajan vastausta näihin liikkumistarpeisiin. Se ajaa, jolla on ”lisenssi” eli ajokortti voimassa. Muut ovat kyydissä tai ainakin hengessä mukana. Myös kyläkauppa ja kioski kuuluivat aikanaan monien kylien palvelutarjontaan. Aikakaudesta riippuen tarpeellisia ja suorastaan välttämättömiä olivat räätäli, suutari ja kyläseppä. Nykyisin voidaan varata kerrostalon katutasoon yritystiloja, joissa kulloinkin tarpeelliset yritykset voivat toimia. Kylän puhelinvaihteen hoitajan ”keskus Sandran” jäljillä on talon palveluemäntä sähköisine yhteysjärjestelmineen. Yhteistä kartanon väelle ja mäkitupalaiselle oli aikanaan se, että erilaisia viljelyksiä haluttiin ylläpitää niin suuressa kuin pienessäkin mittakaavassa. Näitä perinteitä on mahdollista vaalia järjestämällä kerrostalon viherhuoneen toiminnot sekä silmän iloa että hyötykasveja suosiviksi. Kylien pirtteihin lämpö saatiin metsien puuta polttamalla. Nykytekniikan avulla lämpö tulvii tupiin maasta ja auringosta. Kuinka tällaisen kerrostalokylän elämänmenoa voidaan turvata mahdollisissa häiriötilanteissa? Vastaus kysymykseen on jo kertaalleen unohdetun talonmies ”Pikkaraisen” paluu uusilla valmiuksilla varustettuna nykyaikaisen kerrostalon yhteisöasukkaiden pariin.