Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Harvialassa on vanhoja autoja harrastavan aarreaitta – Mobilistien kerhotila kokoaa samanmieliset yhteen

Myllynkulmantien varresta Harvialasta löytyy koulukodin opetuskorjaamona toiminut halli. Kesästä 2017 lähtien se on toiminut Hämeen Mobilistit ry:n tukikohtana, jossa aktiiviset kerholaiset kokoontuvat säännöllisesti muun muassa huoltamaan yhdistyksen kolmea ajoneuvoa tai pitämään kerhoiltoja. Koulukodin toiminnan loputtua maat ja rakennukset olivat päätyneet yksityisen henkilön omistukseen, jolta yhdistys osti opetuskorjaamon. – Vuonna 2016 Leader Linnaseutu ry myönsi maaseudun kehittämisen EU-tukea hallin ostamiseen ja remonttiin, Hämeen Mobilistien puheenjohtaja Ari Laamanen kertoo. Halli koki Mobilistien käsittelyssä melkoisen muodonmuutoksen. He siirsivät seiniä, purkivat vanhaa, rakensivat uutta ja uudistivat tilat omaan käyttöönsä sopiviksi. Nyt hallissa on tilat muun muassa yhdistyksen kirjastolle, arkistolle ja kolmelle museoajoneuvolle sekä iso parvi, jossa pystyy kokoontumaan yhtä aikaa nelisenkymmentä henkilöä. – Aika paljon saimme materiaaleja lahjoituksena. Porukasta löytyi myös ammattimiehiä hommaan kuin hommaan, Laamanen, varapuheenjohtaja Juha Niskanen ja hallitukseen kuuluvat Jukka Aalto ja Hannu Kivistö muistelevat. Yhden vanha on 1960-luvulta, toisen kasariauto Hämeen Mobilisteilla on jäseniä noin 320 ympäri Hämettä. Yhdistyksen kirjoihin on merkitty noin 650 erilaista jäsenten omistamaa menopeliä. Mukana on esimerkiksi vanhoja autoja, mopoja, moottoripyöriä ja traktoreita. Lista ei ole kuitenkaan täydellinen, sillä läheskään kaikki jäsenet eivät ole ilmoittaneet omistamiaan menopelejä yhdistykselle. – Jäseneksi liittyvällä ei edes tarvitse olla itsellään mitään ajoneuvoa, yhdistyksen väki muistuttaa. Vanhan auton käsite on myös hyvin laaja. Joku jäsenistä omistaa 1920-luvulta olevan auton, mutta nuorille museoauto voi olla 1980-luvun Bemari. – Harrastuksessa ei ole kyseessä vain vanhoista ajoneuvoista vaan yritämme tuoda nuoriin myös vanhojen autojen ja kulttuurin arvostamista, Jukka Aalto muistuttaa. Mobilistien huolena on se, että esimerkiksi ennen 1940-lukua valmistettuihin autoihin liittyvä osaaminen on vanhoilla miehillä, mutta nuoremmat eivät tiedä niistä juuri mitään. Jo näillä autoilla ajaminen on taito, joka pitäisi saada siirtymään sukupolvilta toisille. – Nuoret ja heidän innostamisensa mukaan toimintaan on valtakunnallinen teema, Juha Niskanen toteaa. Miehet kiistävät sen, että museoajoneuvot olisivat harrastuksena kallis. – Ei se välttämättä ole talousasia. Nykykännykän hinnalla saa jo aika hyvän harrasteauton. Ari Laamanen kertoo esimerkin omasta 70-luvun Opel Kadetistaan. Hän arvioi, että auton ostohinta, kunnostaminen ja katsastus maksoi kaikkineen noin kolme tuhatta euroa. Kadettia kunnostaessaan Laamanen hyötyi yhdistyksen kirjastosta, josta sattui löytymään vuodelta 1974 oleva ohjekirja. Kirjastoon on koottu nimenomaan vanhoja käyttö- ja huolto-ohjekirjoja, vanhoja lehtiä sekä muuta materiaalia, joka voi kiinnostaa vanhoista ajoneuvoista innostuneita. Porukkaan tullessa ei edes tarvitse tietää vanhoista ajoneuvoista mitään. – Porukan suola on, että joku tietää aina jostain jotakin, miehet kehuvat. Kolme erityistä silmäterää Yhdistyksen omistuksessa on kolme ajoneuvoa, joista kaksi jäsenet ovat jo kunnostaneet. Kolmannen eli Sisu SA-110:n vuoro on tänä keväänä. – Tällaisia on tehty vain kuusi kappaletta. Kolme niistä meni rauhanturvatehtäviin, yksi on Lounais-Suomen Sähköllä käytössä ja yksi Puolustusvoimilla jossain, Ari Laamanen esittelee. Hänen mukaansa kaikki kuusi ajoneuvoa olivat hieman erilaisia. Hämeen Mobilistien Sisu ei ole ollut koskaan rekisterissä eikä sitä tulla sinne saamaan tulevaisuudessakaan. Muut yhdistyksen ajoneuvot ovat linja-auto Reo ja paloauto Federal. Niistä Reo on entisöity viimeisen päälle, mutta Federaliin on jätetty hieman ajan patinaa, joka kertoo auton pitkästä historiasta. Vuosimallia 1934 olevan linja-auton Hämeen Mobilistit saivat lahjoituksena auton omistaneelta Vekka-liikenteeltä. Vuosia kylmässä hallissa seisseen auton puurunko oli aivan mätä ja kiero, mutta viisi ja puoli vuotta eli noin 9000 talkootuntia myöhemmin auto oli valmis. – Tällä autolla on aloitettu melkein kaikki Vekan ajamat linjat Hämeenlinnassa, Reon yhteyshenkilönä toimiva Matti Aro kertoo. Runko oli vääntynyt kieroon, kun auton nokalla oli ollut aikoinaan myös lumiaura. Auto on ollut mukana myös sodassa, sillä Pentti Vekka ajoi sillä jatkosotaan ja Martti Koskinen palautti auton Lapin sodasta. 20-paikkaisen linja-auton runko on rakennettu uudestaan, mutta muun muassa penkit, ratti, polkimet ja mittarit ovat alkuperäiset. Federal-paloauton yhteyshenkilö Hannu Toivonen on tutustunut vuodelta 1937 olevaan autoon jo kesällä 1969 ollessaan palokunnassa kesäapulaisena. Kyseinen Federal oli Hämeenlinnan kolmas paloauto. Ensimmäinen palo sillä on sammutettu vuonna 1939. – Tämä oli ensimmäinen auto, jossa oli 600 litraa vettä mukana, Toivonen kertoo. Ennen eläkkeelle jäämistään Toivonen oli saanut pelastuslaitoksen väen vakuutettua siitä, että autovanhuksen olisi hyvä jatkaa elämäänsä Mobilistien omistuksessa ja hoidossa. – Auton kuluneisuuteen ei ole puututtu eikä sitä ole entisöity mihinkään tiettyyn vuoteen, vaan siihen on taltioitu auton koko kehityskaari. Auton kunnostamisesta vastasi viiden miehen tiimi, joka uurasti auton kanssa talven 2017 - 18. – Kun auto antoi ensimmäiset savut, sen kanssa oli tehty töitä noin 600 tuntia. Hannu Toivosen mukaan Federalin rakentanut Kulmalan paloautotehdas on rakentanut vuosina 1930 - 70 Suomeen noin 1400 paloautoa.