Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Unohtuneet vuosikymmenet

MIELIPIDE. Muistamattomuus ja tietämättömyys ovat aivan luonnollisia asioita varsinkin ikäisilleni ihmisille. Kun huomaa, että lähes kaikki, suuretkin tapahtumat, jopa lähes kolmenvuosikymmenen ajalta ovat jääneet täysin unholaan, niin mielen valtaa pelonomainen ihmetys muistamattomuudesta. Unohdettuja uutisia osuessa eteen nousevat mieleen vuosiluvut ja ajatus siitä, missä olin ja mitä tein juuri silloin, sekä kysymys, miksi en tätäkään muista ja en ole ennen tiedostanut. Uskon, että kymmenet tuhannet ihmiset (kirjoittaja mukaan lukien) kokevat ja potevat samaa tuskaa. Miksi vuosien tapahtumista ei tiedetä - mikä on syy? Nyt seniori-ikäisten nuoruudessa suurtyöttömyys ajoi kansaa ulkomaille, lähinnä Ruotsiin, etsimään työtä ja tulevaisuutta. Minullakin vierähti siellä 22 vuotta eikä Suomen eikä suuren maailman asioita tullut seurattua. Elettiin vauhdilla vain siinä hetkessä. Tilanne lienee ollut tuttu ja samankaltainen hyvin monella. Omalla kohdallani kaikki sai alkunsa, kun kansakoulun päästötodistus oli kädessäni muistuttamassa siitä, että lapsuuden aika on ohi ja oli keksittävä työtä aloittaakseen oma elämä ja saadakseen haluttua omaa rahaa. Monien kaltaiseni viidentoista ikäisten tavoin minua eivät koulu eikä yhteiskuntaelämä ja sen kiemurat kiinnostaneet eikä ammatista ja tulevaisuudesta osannut pilvilinnoja rakennella. Pienellä syrjäkylällä ei myöskään ollut nuorelle mitään työ eikä juuri harrastusmahdollisuuttakaan, joten aikaa vietettiin kavereiden kanssa lorvien milloin missäkin. Kun sitten kohdalleni tuli, vanhemman sisareni tarjoamana, mahdollisuus lähteä aloittamaan omaa työuraa ja tulevaisuutta Ruotsissa, tuntui se uskomattoman hyvältä, mutta myös pelottavalta. Pääsin siis lähtemään Ruotsiin, jossa kehuttiin työtä ja parempaa elämää olevan tarjolla kaikille. Siellä vuodet vierivät ja työtä ja vauhdikasta menoa olikin yltäkyllin. Ajatukset ja elämä olivat vain siinä hetkessä ja kiinnostivat enemmän kuin esimerkiksi uutiset Suomesta ja yhteiskunnalliset asiat. Vaikka työssäni ja vapaa-ajan harrastuksissa tapasin paljon ihmisiä, oli se vain elämää ja päivään kuuluvia rutiineja. Muutettuani 22 vuoden jälkeen takaisin Suomeen oli kaikki aloitettava alusta, taas kerran, mutta pikkuhiljaa mielenkiintoni heräsi seuraamaan omaan elämään ja yhteiskuntaan vaikuttavia päätöksiä, niiden perusteluja sekä tehtyjen päätösten vaikutuksia yleiseen elämän menoon. Meni vielä usea vuosi, kunnes minut vedettiin mukaan omien ja kanssaihmisten etuja ja asioita valvovaan paluumuuttajien porukkaan. Seuraavat kaksi vuosikymmentä olikin päällimmäisenä vain omien sekä kanssaihmisten asiat ja niiden esille tuominen. Vielä näin jälkikäteen olen ihmetellyt vuosien 1962 - 85 uutisia tiedotusvälineistä osuessa kohdalle ja niitä miettiessä, miksi en tätäkään tapahtumaa tai päätöstä ja sen aiheuttamaa muutosta muista. Vastaus lienee selvä; en ole siitä koskaan kuullutkaan. Silloin elin eri elämää ja koti, työ ja ajatukset olivat Ruotsissa. Uskon, että kohtalotovereitani on paljon joiden kohdalla suomen ja koko maailman, useiden vuosien, tapahtumat ovat jääneet unholaan. Veikko A