Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Virsi soikoon!

Sukelsin musiikin maailmaan viime vuoden tammikuussa, kun aloin soittamaan kitaraa. Veljeni Tiitus soitti jo tällöin pianoa, joten aloimme soitella yhdessä. Nuottikirjaksi valikoitui virsikirja, joka alkoi tulla tutummaksi päivä päivältä ja soittotaidotkin karttuivat. Kitaransoiton lisäksi aloitin viime syksynä laulutunnit kansalaisopistossa, joten laulussakin puhaltavat uudet tuulet. Pari kertaa olen päässyt hoitamaan kirkossa esilaulajan tehtäviä ja olen kehittynyt esiintyjänä eikä se enää jännitä. Kiitos tästä kuuluu kanttori Tapio Mäenpäälle. Virsien kautta saan paljon yhteistä tarttumapintaa vanhempien ikäluokkien kanssa, kun soitan ja laulan, virkistymme yhdessä. Näissä piireissä ei muistella pahalla vääriä säveliä tai rytmivirheitä, vaan saan kehuja ja kannustusta eteenpäin. On hienoa nähdä musiikin mahtavan voiman vaikuttavan toisissa ihmisissä. Tunnen sen myös itsessäni, välillä hypin innoissani ja iloitsen. Toisinaan jonkun mukavan virsimelodian hyräily saa arkisen päivän kulumaan nopeammin ja hauskemmin. Maailman melskeiden keskellä saan virsistä voimaa. Ennen kirkkomusiikki-innostustani melkein vihasin Oskar Merikannon säveltämää, Eino Leinon ja Juho Railon sanoittamaa laulua ”Oi muistatko vielä sen virren”. Tällä hetkellä se on mielestäni paras laulu ikinä ja hyvin ajankohtainen, vaikka alkuperäinen sävellaji on hankala ja pianolla oikeiden sävelien soittaminen vaikeaa. Harjoittelu silti palkitsee joka päivä. Suomen kulttuuria ja historiaa tutkiessa virsikirjan tunteminen on tärkeää, virsiä on kirjoitettu eri vaiheissa historiaa rauhan ja sotien aikana ja ylipäätään joka vuosisadalla. Niitä on ollut tekemässä moni suomalainen tunnettu nimi Runebergistä Sibeliukseen, mutta eniten haluan nostaa hattuani aivan tavallisille kanttoreille eli toisintojen tekijöille. Viime syksynä olin Riihimäen keskuskirkolla virsilauluillassa, jossa sai toivoa omia lempivirsiään ja laulamisen lomassa kanttori kertoi tarinoita muun muassa siitä, että 1700-luvulla moni virsi oli kirjoitettu ilman sävelmää ja seurakunnissa niitä laulettiin paikallisen kanttorin säveltämänä eli eri tyylein. Kun virsikirjaa on kehitetty, parhaimmat sävelmät näistä on otettu virsikirjaan. Tarinan opetus oli siis, että toisinnot ovat virsikirjan rikkaus. Voin samaistua tähän täysin. Kirkkomusiikki on minulle hyvin tärkeää ja ilman sitä minulla ei olisi ollut myöskään ponnahdusalustaa maalliseen musiikkiin eli tällä hetkellä hip-hoppiin. Kannustan kaikkia nuoria ja vanhempia kaivamaan virret esiin ja veisaamaan. Se sopii kaikille ja jokaiseen tilanteeseen löytyy kyllä sopiva virsi. "Kannustan kaikkia kaivamaan virret esiin ja veisaamaan."