Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Tervassa tapahtui: Reijo Hyvönen tutustutti paperiruukin historiaan – ”Valitettavasti tärkeämmät asiat ovat ajaneet yhteisöllisyyden ohi”

Tervakoskella vietettiin lauantaina perinteistä Tervassa tapahtuu -päivää. Waseniuksentien puiston tuntumaan kasaantui markkinatelttoja sekä peräkonttikirppiksen myyjien. Kello 18 aikaan lavalla aloitteli musisointia Panssariprikaatin Varusmiestoimikunnan bändi. Satunnaisesta kovastakin sateesta huolimatta paikalle kerääntyi vähitellen enemmän ja enemmän väkeä. Kello 20 tuntumassa yleisöä lämmitti Muska Babitzin yhtyeineen. Ennen puiston ohjelmaa onnekkaimmat pääsivät osallistumaan Reijo Hyvösen vetämälle esittelykierrokselle, jossa tutustuttiin Tervakosken paperiruukin historiaan sekä vanhoihin paikkoihin. Hyvönen on tullut tutuksi muun muassa Ylen Menneisyyden metsästäjät -tv-ohjelmasta ja on ylpeä tervakoskelainen. Hän itse on kasvanut paperitehtaan ympärillä ja osasi kertoa paljon myös henkilökohtaisia tarinoita alueen taustoista sekä henkilöistä. Tervakosken alueella on tutkijoiden mukaan liikkunut ihmisiä jo yli 5000 vuotta sitten. Jo 1500-luvulla alkoi kylän niin sanottu teollistuminen kolmen vesimyllyn voimin. Herrasmies nimeltä Grisfot (suom. sianjalka) omisti maat, mutta lahjoitti ne lopulta Turun tuomiokirkolle. Vuonna 1777 Tervakoskelle rakennettiin saha, joka ei kuitenkaan ollut kovin menestyvä. Se oli vuosittain toiminnassa vain parin kuukauden ajan. 1810-luvulla koskessa oli kaksi vesipyörää, joista toinen ylläpiti myllyä ja toinen sahaa. Paperitehdas perustettiin 1818 Gustaf Georg Nordenswanin toimesta. Varsinainen kyläyhteisö rakentui ja kehittyi tehtaan toiminnan ympärille, kun 1880-luvulla isännöitsijänä toiminut Frans Emil Humble nousi huomattavaan johtoasemaan. Tehtaan ympäristöön nousivat esimerkiksi kansakoulu, paloasema sekä seuratalo, joka nykyäänkin on alkuperäisellä paikallaan. Tehtaan työntekijöiden luku nousi tasaisesti ja siinä ohella luonnollisesti perheidenkin määrät. Kansakoulun tilat jäivät nopeasti pieniksi ja tilapäisiä luokkatiloja sijoitettiin sinne tänne. Kylän rakennukset nimettiin persoonallisesti: Leskelään muuttivat asumaan leskirouvat, Pomolassa majailivat työnjohtajat ja työläisten asuinalueena olivat Berliini sekä Moskova. Pariisissa asuivat ylemmän portaan työntekijät, kuten insinöörit perheineen. Yksi Tervakosken näyttävimmistä rakennuksista on varmastikin Lumppulinna, joka valmistui vuonna 1922 edellisen lumppurepimön tuhouduttua tulipalossa. Arkkitehti K.J. Ahlskog suunnitteli massiivisen Lumppulinnan, jossa ympäriinsä kerätty pellavalumppuaines revittiin käsin pieniksi paloiksi paperimassaa varten. Tällä hetkellä Lumppulinna ei ole enää käyttökunnossa ja moni vanhoista rakennuksista on jo purettu uudempien tieltä. Lumppulinnan lisäksi jäljellä on myös Waseniuksentien puiston reunalla oleva Virkailijakerho, joka valmistui vuonna 1953. Edustustilaksi tarkoitettu näyttävä rakennus on edelleen paperitehtaan käytössä ja siellä esimerkiksi majoitetaan yhtiön vieraita. Tervakosken paperitehtaan kulta-ajat ovat ehkä jo takanapäin, mutta yhtiö työllistää yhä tiloissaan yli 300 työntekijää. 1970-luvulla työntekijöitä oli jopa 1700 henkeä. Kierroksen oppaana toiminut Reijo Hyvönen peräänkuuluttaa silti sitä yhteisöllisyyttä, jota vielä oli tehtaan väen kesken muutamia kymmeniä vuosia sitten. – Valitettavasti tärkeämmät asiat ovat ajaneet siitä ohi, Hyvönen toteaa.