Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Lintuharrastaja Jonna Viisainen ei kerää pisteitä vaan fiiliksiä –  Kanta-Hämeen alueella voi bongata kaikkia Suomessa esiintyviä petolintuja

Janakkalalainen Jonna Viisainen on harrastanut lintuja 15 vuoden ajan. Viimeisen 10 vuoden aikana hän on huomannut muutoksen harrastajakunnassa. – Mukaan on tullut paljon enemmän naisia. Aikaisemmin lintuharrastus miellettiin ehkä jotenkin vakavaksi ja miehiseksi asiantuntijaharrastukseksi, Viisainen pohtii. Parin viime vuoden aikana myös BirdLife Kanta-Hämeen järjestämät linturetket ovat kasvattaneet suosiotaan. Etevämpien seurassa Lintuharrastajat järjestävät ”tornien taistoja” eli kisoja, joissa kisataan siitä, mistä tornista saadaan eniten havaintoja tietyn ajan sisällä. Kisoja saa mennä seuraamaan. – 15 vuotta sitten lähdin ujosti katsomaan ja jäin sille tielle, Viisainen kertoo. Hän pitää itseään onnekkaana. Parasta mitä uudelle lintuharrastajalle voi sattua, on päästä itseään tietävämpien seuraan. – Yhteisillä retkillä opetetaan havainnoimaan lintuja, tunnistamaan lajeja ja löytämään hyvä seuraamispaikkoja. Ei vain yhtä tapaa Lintuja voi harrastaa monella eri tavalla. Niitä voi ruokkia talvisin omalla pihalla, rengastaa, valokuvata, seurata tiettyä toimintaa, kuten muuttokautta, tai bongata. – Bongaamisella tarkoitan havaintopinnojen keräämistä. Mennään esimerkiksi itse havaitsemaan lintu, jonka joku muu on löytänyt, Viisainen sanoo. Bongareilta voi löytyä montakin eri pistetaulukkoa. Osa kerää vuosipinnoja eli havaintoja per vuosi. Jotkut tekevät samaa päivätasolla eli yrittävät nähdä mahdollisimman monta eri lajia yhden päivän aikana. Sitten on vielä ”elis”-pinnat eli elämän aikana tehdyt ensihavainnot lajeista. – Minulla on eliksejä noin kolmesataa, Viisainen muistelee. Hän ei ole intohimoinen pisteiden laskija. – Olen ehkä kaikista eniten lintufiilistelijä, Viisainen nauraa. Petolinnut kiehtovat Viisainen ei aja satoja kilometrejä lintuhavainnon perässä, vaikka odottamassa olisi mikä harvinaisuus. Kaikkein eniten hän nauttii tuttujen lintujen havainnoinnista. Jos lintuharrastaja näkee harvinaisen lajin, on suuri kiusaus huudella siitä suureen ääneen. Silloin täytyy muistaa, että ensimmäisenä tulee aina linnun etu. – Harkitse aina ennen kuin kerrot eteenpäin. Pesintä voi mennä pilalle tai lintu ei saa levättyä muuttomatkallaan, jos paikalle ryntää hirveä määrä bongareita, Viisainen sanoo. Jotkut bongaukset ovat silti jääneet mieleen. Petolinnut kiehtovat Viisaista. – Isohaarahaukkaa olin odottanut pitkään. Nyt Kanta-Hämeessä on pyörinyt jonkin aikaa yksi yksilö, jonka monet ovat nähneet. – Siinä hetkessä erittyi endorfiineja. Lintu on myös tosi kaunis, joten havaintoon tulee esteettinen lisä, Viisainen sanoo. Myös maakotkan näkeminen sykähdyttää aina. – Tänä keväänä näin sen kahdesti. Linnulla on siipien väli noin kaksi metriä, joten se on todella näyttävä, Viisainen sanoo. Muuttoreitin varrella Parasta aikaa lintujen havainnoimiselle on kevät. Nyt heinäkuussa linnut ovat keskittyneet pesintään. Syksyllä linnut taas aktivoituvat, mutta eivät laula yhtä paljon kuin keväällä, joten tunnistaminen äänen perusteella ei onnistu. Kanta-Hämeen alueella voi bongata kaikkia Suomessa esiintyviä petolintuja, koska niiden muuttoreitit kulkevat alueen yli. Merikotkan ensimmäisiä sisämaapesiä havaittiin Kanta-Hämeessä. Kanta-Hämeen alueella on Viisaisen laskujen mukaan 9 lintutornia, joista kolme on Janakkalassa.Ne ovat Luulionlahden lintutorni, Toivan lintutorni ja Suurisuon lintutorni. Lintutornit rakennetaan pitkälti talkoovoimin. Luulionlahden lintutornia Viisainen on ollut itsekin rakentamassa.