Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

”15-vuotias on vielä liian nuori päättämään mitä oikeasti haluaa tehdä aikuisena”, kirjoittaa Ella Ojala kolumnissaan

Lukio vai ammattikoulu? Perus- vai erityislinja? Jäädäkö kotiin vai pitäisikö muuttaa? Esimerkiksi tällaisia kysymyksiä miettii juuri nyt tämän vuoden yhdeksäsluokkalaiset. Yhteishaku alkaa olla jo oven takana, mikä tarkoittaa sitä, että todella isoja päätöksiä pitäisi alkaa tekemään. Mielestäni 15-vuotias on vielä liian nuori päättämään mitä oikeasti haluaa tehdä aikuisena, sillä hädin tuskin tiedämme mitkä sukat laittaa jalkaan kouluun! Pointtini on, että opiskelupaikkaa päättäessä täytyy katsoa jo niin kauas tulevaisuuteen, mitä on vielä lähes mahdotonta yrittää edes kuvitella. Joillakin päätöksen tekeminen on todella helppoa ja tulevaisuuden kanssa on selvät sävelet. Toisille taas monien mahdollisuuksien punnitseminen voi tuottaa paljon päänvaivaa ja paineita. Varsinkin monille herää kysymys: ”Mistä minä olen oikein kiinnostunut?”. Välillä vain tuntuu, että kaikki sanovat, että päätöksenteolla ei ole vielä mitään kiirettä, mutta yhteishaku on kuitenkin jo aikaisin keväällä. Olisihan se helppoa tietää jo nyt, niin kyllä kivi vierähtäisi pois sydämeltä. Jotkut ovat opinnoissaan niin kunnianhimoisia, että pelkästään numeroiden ylhäällä pitäminen tai korottaminen tuottaa jo tarpeeksi stressiä. Itselleni juuri tämä aihe on todella ajankohtainen, sillä lopulliseen päätökseen on vielä paljon matkaa. Suurin ongelma, mikä itselläni tulee vastaan, on juurikin se, että kiinnostuksen kohteita on niin monia. Kysymys siis kuuluu: ”Miten voin yhdistää tavoitteellisen koulunkäynnin ja rakkaat harrastukset?”Haaveisiini lukeutuvat Tampereelle muuttaminen ja itsenäinen elämä, missä on tietenkin omat haasteensa, mutta olen valmis tekemään töitä unelmieni eteen. Haluan nähdä maailmaa ja tutustua uusiin ihmisiin, ja sitä kautta löytää ehkä sen oman intohimoni. Joskus tulevaisuudessa haluan löytää itseni sellaisen työn, joka on osa minua ja nautin siellä olostani. Toivon, että joskus vanhempana voin katsoa taaksepäin ja sanoa itselleni: ”Minä tein sen!”, ja voin olla ylpeä itsestäni. Ensin se vaatii kuitenkin paljon työtä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Ennen kaikkea minun pitää vain kuunnella itseäni ja luottaa, että teen minä minkä valinnan tahansa, se on oikea juuri minulle. Kirjoittaja on Janakkalan Sanomien tet-harjoittelija.