Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Rakkaus toi Sinin Turenkiin – Nyt hän ottaa ensiaskeleita myös yrittäjänä: ”Jos pystyisin edes pienellä osalla auttamaan, niin olisihan se hienoa”

Nelisen vuotta sitten Lahdessa asunut Sini Pylväläinen alkoi kaivata elämäänsä jotakin uutta. Työ Fazerilla oli mielekästä, mutta takaraivossa jyskytti haave yrittäjyydestä. Sen haaveen siivittämänä Pylväläinen lähti yrittäjäkoulutukseen vuonna 2015. Sitten elämä päätti kuitenkin toisin. Sini tapasi loppukesästä turenkilaisen miehen, jonka kanssa kolahti. Ja kolahtikin niin lujaa, että pariskunta alkoi puhua nopeasti lapsihaaveista. – Halusimme molemmat lasta, joten päätimme antaa vauvan tulla kun on tullakseen. Se tapahtuikin tosi nopeasti, ja olin raskaana jo marraskuussa. Raskaus painoi yrittäjähaaveet taka-alalle, ja Sini muutti miehensä luokse Turenkiin. Kun pariskunnan yhteinen tytär oli 1-vuotias, Sini palasi töihinsä Fazerille. Hetken arki rullasi eteenpäin mukavasti, mutta sitten vanha yrittäjähaave alkoi nousta jälleen pintaan. Nyt, kun tytär on 2,5-vuotias, Sini on päättänyt tehdä irtioton ja aloittaa yrittäjänä. – Kyllähän se jännittää jättää vakituinen työ, mutta tämä päätös tuntuu nyt hyvältä, hän hymyilee. Ravintolahaave väistyi liian suurena Sini Pylväläinen on halunnut koko elämänsä perustaa ikioman ravintolan. – Näin aikuisena se kuitenkin tuntuu liian isolta panostukselta isoine lainoineen. En uskalla ottaa sellaista riskiä, hän kertoo. Teollisuusleipurina ja ravintolakokkina pitkään työskennellyt Sini seurasi läheltä Lahdessa, kuinka oma mummo tuskaili ateriapalveluiden ruokien kanssa. Ruoat eivät maistuneet ja ne jäivät syömättä. Ikäihminen kaipasi sosiaalista kanssakäymistä, mutta kotihoidon henkilökunta ehti vain pyörähtää asunnossa. Samanlaista viestiä kuului muualtakin. – Siitä se ajatus lähti kypsymään, Sini muistelee. Ensimmäiset mainokset on jo jaettu janakkalalaisiin postilaatikoihin ja ilmoitusta on levitetty myös sosiaalisessa mediassa. Yrityksen ajatus on tiivistettynä tämä: ruoantekoa ja aikaa ikäihmisille. Periaatteena on se, että Sini tulee ikäihmisen kotiin tekemään hänelle ruokaa. Ruoka voi olla ihan mitä asiakas vain tahtoo. Ruoka-aineet voivat olla asiakkaalla jo valmiina, tai sitten Sini voi tuoda ne kaupasta tullessaan. – Jos ruokaa tarvitsee esimerkiksi hauduttaa uunissa, teen mielelläni siinä samalla jotakin muutakin. Voin vaikka siivota, pestä pyykkiä tai käydä kaupassa. Kauppaan voidaan lähteä myös asiakkaan kanssa yhdessä. Ja ennen kaikkea Sinillä on aikaa samalla jutella, olla läsnä. – Kyllä ruoanteko kestää aina vähintään sen tunnin, ja ainakin sen aikaa olisin siis paikalla vanhuksen kotona. Juuri tuo aika ja läsnäolo on Sinin kokemuksen mukaan se, jota moni ikäihminen kaipaa. – Olen kuullut paljon sitä, että kotihoidon työntekijöillä on vain muutama minuutti aikaa olla asiakkaan luona. Ja se saattaa olla ainoa sosiaalinen kontakti, joka vanhuksella on. Juttelun lomassa Sini voi vaikkapa valmistaa ruokaa ja leivonnaisia pakastimeen, vaihtaa lampun ja hakea postin. – Vanhusten huonosta kohtelusta on ollut niin paljon puhetta, että jos pystyisin edes pienellä osalla auttamaan, niin olisihan se hienoa. Palvelu myös lapsoperheille Vaikka palvelua on ajateltu pääasiassa ikäihmisille, saapuu Sini mielellään myös esimerkiksi lapsiperheisiin. – Jos perheessä on vaikkapa kolme lasta ja kaikilla harrastukset, ei vanhemmilla ole välttämättä aikaa tehdä ruokaa. Minä voin saapua asiakkaan luokse päivällä ja tehdä ruoan valmiiksi siihen mennessä, kun perhe tulee kotiin. Lisäksi Sini tarjoaa pienimuotoista pitopalvelua, kuten leivonnaisten ja ruoan tekemistä sekä tarjoiluapua. Tavoitteena on, että asiakaspiiri löytyy 30 kilometrin säteellä Turengista. – Yritän pitää päiväni sellaisina, että työ ajoittuu kello 8–16 välille. Mieheni on yrittäjänä maanrakennusalalla, joten hänen päivänsä usein venyvät. Itse haluan olla illat kotona lapseni kanssa. Se tässä yrittäjyydessä onkin parasta, että saan valita itse omat työaikani, Sini hymyilee.