Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Etsijäkoira Rufus jäljittää kadonneita –  näin toimit, jos oma lemmikki karkaa

Jos Janakkalassa tarvitaan etsijäkoiraa, paikalle saapuu luultavasti Rufus. Se on Kristiina Arokarin 8-vuotias kultainen noutaja, joka on tehnyt etsijäkoiran hommia vuoden verran. Rufus on yksi Etsijäkoiraliiton kolmestatoista kadonneiden lemmikkien etsintään erikoistuneesta koirasta. Arokari asuu Porvoon suunnalla, mutta lähtee tarpeen mukaan noin 100 kilometrin säteellä etsimään ihmisten kadonneita lemmikkejä. Hän on tehnyt keikkoja myös Kanta-Hämeen alueella. Vuoden sisään Etsijäkoirakoiraliitto on saanut noin 1400 yhteydenottoa. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä karkulainen on kissa tai koira. Loput ovat kilpikonnia, kaneja, hevosia, papukaijoja ja käärmeitä. Erikoisin Arokarin etsimä eläin oli villisika. – Se saatiin lopulta houkuteltua pihaan omenasoseen ja pähkinöiden avulla, joilla omistaja veti hajureittejä pitkin lähimetsää, Arokari muistelee nauraen. Yhteispeliä Toinen Arokarin koirista, 4-vuotias walesinspringerspanieli Ransu, valmistuu etsijäkoiraksi syksyn aikana. Koulutus kestää keskimäärin kolme vuotta. Etsijäkoiran tärkein taito on hajuntunnistus. Etsijäkoirakursseilla harjoitellaan esimerkiksi tunnistamaan tuore hajujälki vanhasta. – Kun karannutta eläintä lähdetään etsimään kodin läheltä, on ympäristössä luultavasti paljon kyseisen eläimen hajua. Etsijäkoiran täytyy tunnistaa, missä eläin on viimeisimmäksi mennyt, Arokari sanoo. Koiran harjoittelee myös sekahajun tunnistamista. Jos perheessä on monta koiraa, sekoittuu etsittävän koiran hajuun muiden koirien hajua. Hajujälkien seuraamista treenataan esimerkiksi niin että koira-omistajakaksikko kulkee valitsemansa reitin ja jää odottamaan päätepisteeseen. Sen jälkeen treenivuorossa olevan koiran annetaan haistaa toisen koiran hajua ja etsiä ”karkulaiset”. Kyse ei ole vain koiran kehittymisestä. Omistajan täytyy oppia ymmärtämään, miten koira viestii löytämistään jäljistä. – Etsintätilanteessa täytyy luottaa täysin siihen, että koira on kartalla tilanteesta, Arokari sanoo. Nenätyö tuttua Arokarin tarina on tyypillinen. Viisi vuotta sitten kesällä hänen oman koiransa pentu säntäsi kotipihalta metsään peuran perässä. Etsijäkoira jäljitti pentua, mutta sitä ei koskaan löydetty. Syksyllä Arokari lähti Rufuksen kanssa etsijäkoirien alkeiskurssille. – Koirani ovat aina tehneet nenätyötä. Olen harrastanut niiden kanssa verijäljen seuraamista, esimerkiksi metsästysseuran pyynnöstä jäljittänyt haavoittunutta hirveä tai peuraa, Arokari kertoo. Etsijäkoiran ei tarvitse olla tiettyä rotua. Arokari on tavannut etsijähommiin sopivia laivakoiria ja kiinanharjakoiria sekä resque-koiria. Tärkeintä on koiran motivaatio. Arokarin mukaan koirat rakastavat jäljittämistä. Jos hän yrittää lähteä treenaamaan vain toinen koira mukanaan, toinen yrittää väkisin mukaan. Onnistuneesta jäljityksestä koira saa palkinnon. Joku koira pitää herkuista, toinen palkitaan leikillä. Ransu on perso kehuille. – Niitä pitää olla ylenpalttisesti. Silloin se on polleana kuin maailmanomistaja, Arokari nauraa. Neuvonnalla pääsee pitkälle Suoria etsijäkoirien yhteystietoja liitto ei anna, vaan kaikki avunpyynnöt käsitellään neuvontanumeron kautta. Usein karkulaisten löytämiseen riittääkin pelkkä puhelinneuvonta. 1400 tapauksesta vain sadassa etsijäkoira lähetettiin paikalle. Mikäli karannut lemmikki on vanha, sairas, pentu tai tiineenä, koirakko pyritään lähettämään paikalle. – Olen rauhoitellut monia ihmisiä neuvontapuhelimessa, mutta paikan päällä en yhtäkään. Ihmiset tuntevat suurta helpotusta, kun etsijäkoira tulee apuun, Arokari kertoo. Kiireisintä aikaa ovat uusivuosi, lomakaudet ja kesä. Kesällä eläimet karkaavat yleensä kotipihasta, lenkiltä tai hoitopaikasta. Erityisesti kissat karkailevat kesäisin. Maasto vaikuttaa hajuun Etsijäkoira ei taluta karkua tassusta pitäen kotiin, vaan osoittaa, mistä sen löytää. Liikkeelle lähdetään siitä, missä koira on varmuudella nähty viimeisen kerran. Jäljittämisen helppous riippuu myös maastosta. Metsään hajut ottavat helposti kiinni. Erityisen hankala taas on kuuma asvaltti, josta hajut haihtuvat nopeasti. Tuulen suunta vaikuttaa hajuihin. Vesi taas vetää hajuja puoleensa ja sateella hajut imeytyvät paremmin maaperään. Koirilla on erilaisia tapoja ilmaista, että ne ovat löytäneet kadonneen lemmikin. – Rufus pysähtyy, katsoo tiukasti siihen suuntaan, jossa kadonnut eläin on ja sitten juoksee minun luokseni, Arokari kertoo. Koira myös ilmoittaa, jos hajua ei löydy. Kadonneen lemmikin löytyminen on aina riemukasta. Vaikka huoli on kova, 90 prosenttia kadonneista lemmikeistä löytyy. Yleensä kadonneet koirat ovat päätyneet maksimissaan viiden kilometrin päähän kodistaan. Erikoisalana kadonneet koirat Arokari ja Rufus ovat erikoistuneet juuri kadonneiden koirien etsintään. Arokari antaa vinkin omistajille. Jos koira on kadonnut metsään, Arokarin neuvo on kääntyä paikallisen metsästysseuran puoleen. – Koirat päätyvät tosi usein supiloukkuihin, hän kertoo. Muita tyypillisiä paikkoja ovat ladot, tallirakennukset, viljasiilot, eläintenruokintapaikat, ladot ja tyhjät mökit. Toimi näin, kun eläin katoaa Soita Etsijäkoiraliiton neuvontaan 040 724 8614. Rauhoita tilanne. Älä juokse ympäriinsä lemmikin nimeä huudellen. Jää katoamispaikalle tai jätä sinne omistajan hajua, esim. vaate. Jätä katoamispaikalle tai tehkää kotona tuoksuvaa ruokaa, esim. grilliruokaa. Vedä hajujälkiä kotiin tai muuhun turvalliseen paikkaan: laita esimerkiksi sukkahousuihin haisevaa kosteaa ruokaa, kuten tonnikalaa, ja vedä sitä turvalliseen houkuttelupaikkaan Yritä saada joku laittamaan katoamisilmoituksia eLassi-, ja Karkurit-nettipalstoille sekä soittamaan paikallisiin löytöeläintaloihin. Näin voit itse jäädä paikalle.