Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Antaa kaikkien kukkien kukkia

Talokaupan mukana sain puutarhan, suuren ja kauniin. Minun tullessani taloon puutarha jäi oman onnensa nojaan – minä kun en ole koskaan ollut mitään kitkijätyyppiä. Vasta toisen kesän lopulla löysin pihan perältä vadelmapenkit – hoitamattomat ja villiintyneet. Marjoja kuitenkin oli ja ne olivat herkullisia. Innostuin ja päätin, että seuraavana vuonna kyllä pitäisin vadelmistani parempaa huolta. Kevät tuli ja menin puutarhaan. Huomasin, että joku oli aikanaan viritellyt naruja vadelmien kasvutueksi. Minä ajattelin, etteivät minun vadelmani moisia tarvinneet. Nytkin ne seisoivat vahvasti omassa voimassaan, lainkaan nojaamatta tukiin. Ja niin purin pois kaikki rumat narut ja tolpat. Kun lopulta sain kaikki rikkaruohotkin kitkettyä, olin tyytyväinen. ”Minusta on tulossa viherpeukalo”, myhäilin. Viikon kuluttua kaikki hennot, pitkät vadelman varret olivat maassa. Yritin houkutella niitä pystyyn, mutta turhaan. Ilman rikkaruohoja ne eivät pysyneet pystyssä. Katsoin pihan perälle kantamiani kasvutukia. Tämän vuoksi ne siis olivat. Ne olivat siksi, että edelliset talon omistajat olivat kitkeneet rikkaruohoja. Villivadelmilla on rikkaruohot kasvutukinaan. Siksi ne eivät tarvitse ihmistä, eivät kitkemään eivätkä tukemaan. Ne tuottavat kenties heikomman sadon, mutta sitäkin makeamman. Kesän pyhinä kirkossa puhutaan armosta ja armollisuudesta. Siitä, ettei meidän tulisi tuomita toisiamme. Joku saattaa meidän silmissä olla huono ja haitallinen, kuin rikkaruoho. Ja kuitenkin, kaikilla on Jumalan maailmassa oma tehtävänsä ja paikkansa. Tuomitsemisen sijaan meitä haastetaan arvostamaan jokaista kanssaeläjää. Myös niitä erilaisia. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.