Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Kutsu lähimmäisen rakastamiseen

Joskus kuulee sanottavan, että kristityt ovat tiukkapipoista sakkia. Tällainen mielikuva voi toki olla itseaiheutettuakin, mutta mielikuva ei todellisuudessa edusta sitä mitä kristillinen usko ja elämä pohjimmiltaan ovat. Kristilliseen itseymmärrykseen kuuluvat keskeisesti käsitteet synnistä ja armosta sekä uskosta ja pyhityksestä. Jos armo jää unohduksiin, saattaa ihmiselle tulla kristityistä kokemus syntiä väistelevinä oikeaoppisina, jotka nostavat tikunnokkaan myös toisten heikkoudet. Tosiasiassa kutsu elämään Kristuksen seuraajana on jotain ihan muuta. Kristillinen elämä ei lukitse ihmistä, vaan vapauttaa ihmisen armollisuuteen itseään ja toisia kohtaan. Tämä armon oivallus samalla aukaisee tien pyhitykseen, jolla tarkoitetaan elinikäistä matkaa kristittynä kasvamisessa. Pyhitys näkyy kristitylle itselle Jumalasuhteen tiivistymisenä ja ulospäin haluna noudattaa jokaisen kristityn kenties tärkeintä kutsua: lähimmäisen rakastamista. Halki maailman, uskonnosta riippumatta on ihminen aina pohtinut omaa suhdettaan Jumalaan tekojensa kautta. Eri uskonnoissa elää vahvana ymmärrys, että hyvää tekevät saavat elämän päätyttyä palkinnon ja pahaa tekevät rangaistuksen. Tällainen ajattelu ei kuulu kristinuskoon. Kristitty on kutsuttu rakastamaan lähimmäistään, tekemään laupeutta ilman ulkoista pakkoa. Koska pelastuksessamme ei ole kysymys teoista vaan uskosta, johtaa uskomme meidät kristityt pyhityksen tielle. Sillä tiellä ei ole vastikkeita, vaan hyvää tehdään ilman ehtoja. Valitettavasti moni erehtyy elämässään luulemaan, että hyvää ei tule tehdä ilman, että siitä koituu itselle jokin palkinto, joko tässä elämässä tai viimeistään taivaassa. Siksi on vaarana, että ihminen tekee hyvää tai on tekemättä sen mukaan millaisia palkintoja hän tekojensa tähden uskoo saavansa. Tällöin kysymys on pyhityksen sijaan kaupankäynnistä. Jeesus toi maailmaan pelastuksen uskossa häneen. Tämä vapauttaa meidät yrittämästä käydä kauppaa Jumalan kanssa taivaspaikastamme. Sen sijaan, saamme kohdistaa katseemme lähimmäiseemme. Henri Koskinen pastori Janakkalan seurakunta