Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Liisa Aho piti viisi vuotta Vähikkälän postikonttoria omassa olohuoneessaan: ”Aina oli joku ovella”

Siihen asti vähikkäläläiset olivat hakeneet postinsa Lopelta, jossa sijaitsi Launonen-Vähikkälä-postitoimisto. Vuonna 1965 Vähikkälä sai kuitenkin luvan perustaa oman postikonttorin. Osuuskaupan pitäjän rouvan piti ryhtyä konttoristiksi, mutta lopulta tointa ehdotettiin Liisa Aholle . Hän oli ollut pitkään rahastajana linja-autoissa, jotka kuljettivat myös postin. – Minut valittiinkin postin hoitajan paikkaan, Aho kertoo. Aho oli perheineen asunut pienessä mökissä syrjäkylällä, mutta nyt perhe vuokrasi eräältä everstiltä omakotitalon Vähikkäläntien ja Launoistentien risteyksestä. Aho muistelee, että talossa oli kaikki mukavuudet, mutta se oli talvisin kylmä kuin kellari. Postitoimistoa sai pitää yksityiskodissa, kunhan se täytti tietyt vaatimukset. Ahon olohuone jaettiin sermeillä kahteen osaan. Postin henkilökunta kävi sisustamassa huoneen: se tapetoitiin ja ikkunoihin ripustettiin harmaat verhot. Myös kaikki kalusteet tulivat Postilta. Olohuoneeseen kannettiin muun muassa 400 kiloa painava kassakaappi, jossa säilytettiin isommat rahavarat. Posti aloitti toiminnan 1. tammikuuta vuonna 1967. Avajaisissa oli kahvitarjoilu ja lapsille mehua. Postireitin pituudeksi tuli 30 kilometriä. Rahaa tiputeltava Posti antoi myös ohjeet sen varalta, mitä pitäisi tehdä, jos joku yrittäisi ryöstää postin. – Piti antaa rahaa vähitellen ja alkaa tiputtaa rahoja lattialle. Niin siinä kestäisi mahdollisimman kauan ja saisi pelattua aikaa, Aho sanoo. Vähikkälän postia ei koskaan yritetty ryöstää, mutta yhden oudon tapauksen Aho muistaa. Uhkaavan oloinen mies käveli sisään ja halusi Ahvenanmaan postimerkkejä. Niitä ei Aholla ollut. – Onneksi postinjakaja tuli ja silloin mies lähti. Seuraavana yönä kävi Topenojalla varkaita. Jäin miettimään, että oliko se tullut katselemaan paikkoja sillä silmällä, Aho miettii. Aluksi konttorin nimi oli Valajärven posti, koska Vähikkälä-niminen konttori löytyi jo Imatran liepeiltä. Kahden vuoden päästä konttori lopetti ja vuonna 1969 Vähikkälä-nimi saatiin Janakkalaan. Punainen lappu arvotavaraa Posti tuli linja-autojen mukana postisäkeissä. Jos säkissä oli arvotavaraa, kuten rahaa, säkin suulla oli siitä merkkinä punainen lappu. Konttorissa hoidettiin monenlaisia asioita: kyläläiset kävivät maksamassa laskuja, hakemassa eläkkeitään ja lapsilisiä tai lähettämässä paketteja. Aina oli joku ovella. – Koskaan ei ollut omaa rauhaa. Aamulla joku haki eläkettään puoli seitsemältä ja illalla puoli yhdentoista aikaan koputeltiin vielä oven jollain asialla, Aho sanoo. Aho muistaa, kuinka eräänä jouluaaton aattona ovelle kolkutettiin. Aho ajatteli, että siellä on taas joku postiasialla. Ovella olikin Osuuskaupan konttoristi. – Hän toi meille täytekakun ja joulutorttuja, Aho kertoo. Polkupyörä ja pesukone Työssä oli paljon hyviä puolia. Ahon lapset olivat vielä pieniä, eikä heidän tarvinnut mennä hoitoon, kun äiti työskenteli kotona. Postinjakaja alkoi kulkea reittiään myös autolla. Välillä hänellä oli omat lapset kierroksella mukana. – Silloin hän otti meidänkin tytöt takapenkille, Aho kertoo. Vuoden 1967 keväällä perustettiin postitalon pihaan kioski. Siinä myytiin jäätelöä, karkkia, ykkösolutta, tupakkaa ja keksiä. Olut olisi olut lämmintä, mutta Aho keksi, että sitä voisi säilyttää talon kellarissa, missä se viilentyi edes hiukan. Aluksi posti ei tuottanut paljon, mutta kesän jälkeen tuli syksyllä hyvä tili. – Ensin ajattelin, että menen autokouluun, mutta ostin sen sijaan polkupyörän ja pesukoneen, Aho kertoo. Vuonna 1971 Vähikkälän posti muutti Osuuskaupalle, jonne oli rakennettu sitä varten pieni konttorirakennus.