Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Sähkömopolla kulkeva ex-tangokuningatar Saija Varjus haaveilee laulavansa vielä jonain päivänä yleisölle – Diagnoosin saaminen oli järkyttävä hetki: ”En hyväksynyt sairauttani”

Kaksi kahvimukia höyryää pöydällä odottaen. Hiljainen hyrinä kertoo sähkömopon lähestyvän. Luontevasti pöytien ohi pujotellen iskelmälaulaja, tangokuningatar Saija Varjus saapuu menopelillään haastateltavaksi. Katseet kohtaavat, ja pienen jännityksen laukaisee muisto ensimmäisestä kohtaamisestamme reilun parinkymmenen vuoden takaa. Tuolloin tuore tangokuningatar ja radiotoimittajan uraa aloitellut noviisi juttelivat kaikelle kansalle. MS-tautia ja sen mukanaan tuomia päivittäisiä kipuja vuosia sairastunut Saija Varjus oli voimistamassa kehoaan ja kuntoutumassa viikon ajan Kuntoutuskeskuksessa Kankaanpäässä. – Tämä on varsin erilainen paikka aikaisempiin verrattuna. Päiviin vilkkautta toivat iloiset lapset. Ilmapiiri oli mukavaa ja henkilökunta ystävällistä. Ainoastaan kahvi oli kortilla, sitä pitää olla, sanoi sähkömopokuski pilke silmäkulmassa. Parkanon Kuusijärveltä kotoisin oleva, sittemmin Tervakoskelle kotiutunut Saija Varjus työskenteli aikaisemmin musiikin- ja luokanopettajana sekä kuvataiteen opettajana. Hänet valittiin vuonna 1996 Tangokuningattareksi. – Minut repäistiin maailmaan, josta minulla ei ollut mitään käsitystä. En edes tuolloin tiennyt, kuka esimerkiksi on Paula Koivuniemi . Iskelmälaulajan ura vei mennessään. Keikkatahti oli kova. – Karttakeppi vaihtui mikrofoniin. Parhaimmillaan tein 30 keikkaa kuukaudessa. Kiersin ympäri Suomea. Kesäisin usein matkat taittuivat omalla Honda-moottoripyörällä. – Seurana oli vain hiljaisuus, mikä oli varsin rentouttavaa keikan jälkeen. Ajoin mielelläni aina kotiin, kaukaakin. Tulihan siinä työpäivälle pituutta, kertoi Varjus. Kahden motoristinaisen kohdatessa riittää tarinaa, mutta siitä ei sen enempää. – Happy With Honda. Siitä pidän kiinni, sanot mitä sanot, kuittasi Honda-kuski silmää iskien Yamaha-kuskille. Sairaus todettiin yli 20 vuotta sitten Loistavasti alkanut laulajan ura tyssäsi yllättäen kuin seinään. Vuonna 1998 Saija Varjuksella todettiin MS-tauti. Saijan katse kiinnittyy seinään ja silmät kiiltävät muutaman sekunnin. Muisto tuosta kaiken mullistaneesta hetkestä kirpaisee yhä. – En uskonut diagnoosia alkuun lainkaan. En hyväksynyt sairauttani. Aloin treenata rajusti. Kävin joka päivä kuntosalilla ja juoksin 10 kilometrin lenkkejä seuranani turret, Matti ja Teppo. Vuoteen 2009 asti Varjus teki kahta työtä samaan aikaan. Sitten laulaminen, keikkailu ja konsertit ovat jääneet sairauden edetessä vähemmälle. – Viime vuonna Alanyassa vielä lauloin yleisölle. Nyt elämää haittaavat silmien huonontunut näkö, rajoittunut kävely sekä jatkuva kipu selässä. – Sähkömopo ja rollaattori helpottavat liikkumista, ja kotona arjen sujuvuudesta huolehtii ihana avomies. Musiikki saa taas tilaa Saija Varjus myöntää, että vuodet sairauden rinnalla ovat muuttaneet hänen suhdettaan musiikkiin. – Oli aika, jolloin en halunnut kuunnella lainkaan musiikkia. Myös hiljaisuus voi olla musiikkia. Nyt pikku hiljaa musiikki on palaamassa laulajan sielun ruoaksi. – Olen aina rakastanut argentiinalaista tangomusiikkia sekä vanhaa jazzia. Niitä kuuntelen mielelläni, ja ehkä joskus vielä laulankin. Silmät kuntoon Sairauden muistuttaessa joka päivä olemassa olostaan, jaksaa upealla äänellä laulava, Eppu Normaalin Pimeyden tangonkin hienosti tulkitseva, artisti uskoa tulevaisuuteen. Positiivinen asenne ja periksiantamattomuus vievät eteenpäin. – Toiveena on ensisijaisesti saada silmät kuntoon sekä helpotusta tähän jatkuvaan kipuun. Sitten voisin nähdä vielä ajaa prätkällä ja maalata tauluja. Haluan yhä laulaa, ja pitää konsertinkin. Biisejä on tallessa päässäni noin 300. Saijan Varjuksen suuren halun palata laulamaan ja konserttien tähdeksi aistii vahvasti. Kaipaus näkyy säihkyvistä sinistä silmistä, kun juttelu kääntyy jälleen artistin keikkamuistoihin. – Niin, ja vielä olisi ihana saada oma, avustava koira tallustelemaan tuossa mopon rinnalla. Uusi turre toisi iloa päiviin. Yhteisen juttutuokion päättyessä keskustelu kääntyy vielä jouluun. Saija Varjus pitää rauhallisesta joulunvietosta. – Hyvä ruoka, yhdessäolo ja tyttärieni vierailut kuuluvat jouluperinteisiimme. Sähkömopo käynnistyy, ja tähtiartisti laittaa lakin vähän kallelleen. Tyylikkään liukuvasti hän porhaltaa ovesta ulos pikkulenkille harmaaseen syysilmaan. Kipulaastarista helpotusta Tapaamisen jälkeen parin päivän päästä vaihdetaan vielä viime hetken kuulumiset. Puhelimeen vastaa iloinen ääni. – Kuntoutusviikon päätteeksi minulle laitettiin kipulaastari, jota nyt kokeillaan. Olen aivan innoissani. Laastari on tuonut melkoisesti helpotusta. Pääsin jopa omin jaloin käymään talomme yläkerrassa. Nyt harjoitellaan kävelyä. Jos kipulaastari toimii, voin alkaa laulaakin taas. Vielä se konserttikin sieltä tulee.