Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Liisa Sauso on 30 vuoden ajan pitänyt yllä sukunsa vanhaa perinnettä – Pienessä turenkilaisessa verstaassa käsineet valmistuvat alusta loppuun käsityönä

Turenkilaisen omakotitalon ulkorakennuksesta löytyy harvinainen käsityöpaja. Pöydät, seinustat ja nurkat pursuilevat värikkäitä nahanpaloja ja lankoja. Ompelukoneista vanhin on peräisin 1930-luvulta eivätkä nuoremmatkaan kiiltele uutuuttaan. Verstaalla vallitsee hallittu, iloinen kaaos. – Jos täällä olisi siistimpää, emme löytäisi mitään, nauraa Liisa Sauso . Pajassa valmistetaan nahkakäsineitä käsityönä kolmannessa polvessa. Sauso jatkaa isoisänsä ja isänsä perintöä. Käytössä ovat alkuperäiset, isoisän ja isän käyttämät kaavat sekä isältä ostetut ompelukoneet. Sauso alkoi valmistaa käsineitä 30 vuotta sitten. Suvun perinteiden jatkaminen ei ollut itsestään selvä valinta, vaikka Sauso oli imenyt käsityöläisammatin oppeja jo pikkutytöstä lähtien. 1980-luvulla Sauso teki Helsingissä sihteerin töitä. Toisena työnään hän viihdytti ihmisiä tiskijukkana eli dj:nä. Vuosikymmenen lopulla Sauso oli juuri muuttanut Hämeenlinnaan, kun hän kuuli, että perheyritys lopetetaan. –Siinä kohtaa oli selvää, että haluan jatkaa perinnettä ja pitää käsineiden valmistuksen Suomessa. Päivääkään ei ole tarvinnut katua. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Turengissa kaikki mitä tarvitaan Janakkalaan Sauso päätyi noin neljä vuotta sitten ja aivan sattumalta. Tuolloin Hämeenlinnassa asuva yrittäjä etsi uusia tiloja, ja Turengista löytyi sopiva talo. Uuteen kotipaikkaan hän on ollut tyytyväinen. – Verstas pysyy Turengissa. Täällä on kaikki, mitä tarvitsemme ja asiat hoituvat helposti. Suomen mittakaavassa Sauson käsityöverstas on harvinaisuus. Maassa on vain muutama yrittäjä, joka valmistaa käsineitä käsityönä. Sauson verstaalla kolme naista valmistaa noin 3000 käsineparia vuodessa. Pienyritys on pitänyt pintansa halvempien tehdasvalmisteisten tuotteiden rinnalla. –Ihmiset oppivat äkkiä, että halpa tuote ei kauaa kestä ja on järkevämpää ostaa kestäviä tuotteita. Ja nythän kestävän kehityksen periaatteista puhutaan paljon. Sauso suosii itsekin kestävästi valmistettuja tuotteita. Halpojen tuotteiden kerskakulutusta hän kauhistelee. – On karmeaa, miten toiselta puolelta maailmaa tuodaan lapsityövoimalla tehtyä tavaraa, joka päätyy täällä pian jätteeksi. Nahkakäsineiden valmistuksessa ei seurata tiuhaan vaihtuvia trendejä. – Asiakkaamme ostavat käsineet sillä ajatuksella, että ne kestävät vuosia. Siinä ajassa trendit ehtivät vaihtua. Jotain uutta on toki aina keksittävä. Sauso suunnittelee itse omat mallistonsa eikä kaihda värejä ja leikkisyyttä. Tavaramerkiksi on muodostunut mustat käsineet, joiden jokainen sormiväli on erivärinen. Hittituote syntyi sattumalta 1990-luvun alussa Hämeenlinnassa, kun Sauso pähkäili, mitä viedä tupaantuliaislahjaksi tutulle vaatemyymälän pitäjälle. Päähän pälkähti ajatus hauskoista, värikkäistä käsineistä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Tytär jatkaa työtä Pian Sauson käsineitä tehdään jo neljännessä polvessa. Liisan tytär Janna Sauso aikoo jatkaa äitinsä työtä. Hän opettelee toista kevättä nahanleikkuun saloja nahanleikkaaja Päivi Kemppaisen ohjauksessa. Liisa Sauso kertoo, että nahkakäsineiden valmistaminen opitaan kisälli-mestari-periaatteella. – Kouluissa ei näitä taitoja opeteta. Nahan leikkaaminen ja ompelu on ihan oma lajinsa. Nahka on vaativa materiaali. Kestää aikansa, ennen kuin oppii tuntemaan, miten nahka käyttäytyy. Sauso käyttää etiopialaisen karvalampaan nahkaa, joka tuodaan Turenkiin Italiasta. Nahka on tarpeeksi ohutta, sitkeää ja joustavaa. Sauso käyttää myös suomalaisen peuran nahkaa. – Leikkaaminen on vaikein vaihe. Jos leikkaaminen ei onnistu, koko käsine on pilalla, Janna Sauso sanoo. 27-vuotiaalle Jannalle äidin suvun työn jatkaminen oli helppo valinta. – Tämä on hieno perintö. Olen koko ikäni kuullut äidin sanovan, että töihin on joka päivä kiva mennä. Kuinka moni voi sanoa samaa? Liisa Sauson isoisä Svante Sauso työskenteli 1920-luvulla tehdastyössä. Hän oli yksi viidestä miehestä, joita saksalainen mestari kävi kouluttamassa käsineleikkaajiksi. Vuonna 1929 hän perusti oman käsinetehtaansa, joka toimi aina 1970-luvulle saakka. Liisan isä Arno Sauso perusti kilpailevan käsinetehtaan Järvenpäähän vuonna 1955. Kun isän tehdas lopetettiin 1989, Liisa Sauso osti konekannan ja kaavat ja perusti oman yrityksen jatkamaan suvun perinnettä. Neljä vuotta sitten Sauso verstaineen muutti Turenkiin.