Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Hyvä päätös

Tarvitsemme hyviä päätöksiä, niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Mutta millainen on hyvä päätös? "Hyvä" on todella laaja ja monimerkityksinen sana. Se ei silti tarkoita että se olisi jotenkin epäselvä tai epätodellinen asia. Ensiksikin on todettava, että hyvä on asia jota aina tavoitellaan. En ole koskaan kuullut, että johonkin kokoukseen olisi menty sillä mielellä, että nyt tehdään huono päätös. Päätöksenteon koko idea on siinä, että pyritään hyvään lopputulokseen. Niin kunnanvaltuustossa, työmarkkinaneuvotteluissa kuin eduskunnassakin tulee muistaa, että kaikki haluavat tehdä hyviä päätöksiä. Jotta päätös olisi hyvä, sen on oltava realistinen eli toteuttamiskelpoinen. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kunnan talous mahdollistaa päätöksen tekemisen ja se on teknisesti mahdollinen toteuttaa. Tämän lisäksi realismia on myös miettiä sitä, onko päätös mahdollista viedä läpi valtuustossa, vaikkapa nykyisten poliittisten voimasuhteiden vallitessa. Hyvän päätöksen on oltava tasapuolinen. Tasa-arvo on luovuttamaton arvo. Kokemus epätasa-arvosta johtaa yhteiskunnassa varmasti vaikeuksiin. Kolmas näkökulma on päätöksen hyvyys sen kohteeksi joutuvan kokemuksena. Ei riitä että päätös on tehty laillisessa järjestyksessä ja tasapuolisuutta noudattaen. Myös se, miten kuntalaiset tai kansalaiset kokevat heitä koskevan päätöksen, on merkityksellistä. Neljäs hyvän näkökulma on moraalinen hyvä. Millä tavalla se eroaa näistä edellisistä? Ajattelen vaikkapa ajankohtaista kysymystä suhtautumisesta pakolaisiin. Pitääkö meidän tarjota turvapaikka niille, jotka tulevat turvattomista oloista? Toteuttamiskelpoisuuden näkökulmasta voi sanoa, että ei meillä ole siihen varaa. Siitä huolimatta moraalisesta näkökulmasta on todettava, että emme voi olla piittaamatta näistä ihmisistä. Päätöksenteossa on helppoa asettaa vastakkain realismi ja idealismi. Realismilla tarkoitan päätöksentekoa joka menee niin sanotusti ”talous edellä". Kun velkaantuminen on pysäytettävä ja kunnan menoja leikattava, tällainen ajattelu kuulostaa vastuulliselta politiikalta. Mutta eihän kukaan mene talous edellä – ei rikas eikä köyhä. Mietit ensin, mitä tarvitset. Sitten mietit, mistä ja miten sen hankit. Sitten katsot, mitä sinun pitää ostaa kaupasta ja paljonko sinulla on rahaa. Jos ei rahat riitä, mietit sitten voitko hankkia jonkun tarvitsemasi asian jostain muualta. Idealismi kuulostaa samalta kuin haihattelu ja toiveajattelu. Idealistilla on kauniita ajatuksia, mutta hän on usein irti kovista tosiasioista. Asian voi nähdä toisinkin. Idealismi tulee sanasta idea, joka tarkoittaa lopulta sitä, mistä asiassa on kyse. Idealisti kysyy, mikä on tässä päätöksessä tärkeää. Tämän rinnalla realisti, joka lähtee siitä miltä mittarit näyttävät ja mikä on saldo, voi olla näköalaton puuhastelija. Päätöksenteko tarvitsee nimenomaan idealismia, joka pyrkii hahmottamaan isompaa kuvaa kuin sen, minkä neljännesvuosikatsaus tarjoaa. Lyhyesti sanottuna: Päätöksentekijän tärkein ominaisuus on vilpitön pyrkimys hyvään. (Kirjoitus pohjautuu Eero Ojasen kirjaan "Hyvä päätös", Kunnallisalan Kehittämissäätiö 2015)