Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Juhlista jaloimpaan valmistelua

Tuskin mitään muuta juhlaa valmistellaan niin paljon kuin Joulua. Tai no, pieni kansanosa pääsi Linnaan juhlimaan. Lienee sekin ollut suuri koetus valituille, varsinkin naisille. Monet silmäparit seurasivat tarkkana, kun toinen toistaan upeampiin pukuihin sonnustautuneita lipui käteltäväksi. Entäs minä: istua jökötin tuolillani hievahtamatta ja henkeä pidätellen ja yritin tunnistaa, milloin kukakin on vuorossa. Loistokas juhla päättyi ja arki alkoi. Jouluihmiset miettivät jo kesällä, mitä ostaisivat läheisilleen – onhan joulu jos mikä, antamisen juhla. Ja hyvä niin. Itsekkyys ei kuulu jouluun. Ei tarvitse ajatella lahjan kalleutta, vaan sitä, että antaa sen ilomielin. Monilla vähävaraisilla perheillä Suomessakaan ei ole tarpeeksi ruokaa, saatikka varaa ostaa lahjoja. Siksi on hyvä, että eri järjestöt ja yhdistykset tulevat mukaan helpottamaan joulun valmisteluja. Joulusta tulee jokaiselle hyvä, jos yhteistä tahtotilaa löytyy. Muistamme varmaan, mistä kaikki alkoi: pieni lapsi sai osakseen suuret lahjat. Valo oli syttynyt. Emmehän ole unohtaneet tätä alkuperäistä tarkoitusta? On kaunista, että tuntemattomat ihmiset lahjoittavat joillekin joulun. Meillä on Suomessa ihanat puitteet: puhdas luonto ja toivottavasti luminen maisema. Mutta niin kuin laulussa sanotaan: Joulu tulee jokaiselle, niin köyhille kuin rikkaille. Sekasortoisessa maailmassa pelätään ja paetaan. Monissa maissa ei ole tietoakaan tästä ihmeellisestä joulun lapsesta. Kunpa sodat loppuisivat ja rauha tulisi - ainakin hetkeksi. Anteeksianto riitapuolten välillä tyrehdyttäisi sotimisen tarvetta. Vihan ja kaunan kantaminen kuluttavat voimavaroja ja saavat tuhoa aikaan. Täällä Pohjolassa olemme onnellisia saadessamme elää rauhan ajassa. Lasten ilo on tarttuvaa ja sitä voimme olla lisäämässä. Voimme olla ylpeitä, että meillä on näinkin hyvä maa. Uudella hallituksella on monia velvoitteita. Tässä on nuorella pääministerillä nyt näytön paikka pitää langat käsissään ja luoda uskoa kansalaisiin. Arvostelu ei rakenna ketään vaan lisää pahoinvointia. Jospa voisimme olla kannustavia ja ajatella hyvää toisistamme. Silloin voisimme kokea alkuperäisen joulun tarkoituksen. Mitä mieltä olet?