Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live

Uusien ruokien välttely ei aina ole nirsoilua vaan taustalla saattaa olla perinnöllinen taipumus

Kimpale suolaista fetajuustoa ja tummia, kypsiä kalamataoliiveja – kuulostaako herkulliselta? Helsingin yliopiston elintarvike- ja ravitsemustieteiden osaston tutkijaa Antti Knaapilaa yhdistelmä ei houkuttele. Hän pystyy kyllä syömään fetajuustoa ja oliiveja, mutta välttää niitä mahdollisuuksien mukaan. – Tämä on tyyppiesimerkki nirsoudesta. Nirso jättää suuren osan tutuistakin ruoista syömättä, koska ei yksinkertaisesti pidä niistä. Etenkin lapset saattavat nirsoilla myös kapinoidakseen vanhempiaan vastaan, hän sanoo. Uusien ruokien pelko Uusien ruokien välttäminen ei sen sijaan ole aina oma valinta. Knaapila on tutkinut ihmisiä, jotka välttelevät maistamasta uusia ruokia vain niiden uutuuden takia. –  Tällaiselle ihmiselle ruokien välttely ei perustu aikaisempaan kokemukseen tai nurjamieliseen asenteeseen vaan on sisäänrakennettu, pitkälti periytyvä ja pysyväisluonteinen ominaisuus. Ilmiötä kutsutaan nimellä ruokaneofobia eli uusien ruokien pelko, Knaapila kertoo. Uusien ruokien pelko on tunnettu ilmiönä jo useita vuosikymmeniä. Kanadalaiset tutkijat Patricia Pliner ja Karen L. Hobden määrittelivät sen 1990-luvulla persoonallisuuspiirteen kaltaiseksi ominaisuudeksi. –  He kuvasivat ilmiötä jatkumona, jonka toisessa päässä on ruokaneofobia ja toisessa sen vastakohta ruokaneofilia, innokkuus kokeilla uusia ruokia, Knaapila kertoo. Siinä missä kokeilunhaluinen hörppää halukkaasti osterin tai tutustuu ravintolan sirkkamenuun, välttelijä painiskelee aivan tavallisten perusruokien kanssa. Knaapilan mukaan useimmat meistä sijoittuvat janan keskivaiheille. –  Ruokaan liittyviä ennakkoluuloja on lähes jokaisella, raja vain kulkee eri ihmisillä eri kohdissa. Neofobia onkin aika dramaattinen termi, ja siitä voidaan puhua vain ääritapauksissa, hän sanoo. Uusia ruokia kohtaan koettu pelko eroaa paitsi nirsoudesta myös tiettyyn ruokaan kohdistuvasta inhosta, joka on opittua. –  Kun kyseessä on aiemman kokemuksen pohjalta kehittynyt inho tiettyä ruokaa kohtaan, kyse ei ole ruokaneofobiasta vaan huonon kokemuksen tuottamasta vastenmielisyydestä. Usein tämän ruuan näkeminen ja haistaminen voi jälkeenpäin aiheuttaa inhon lisäksi fysiologisen reaktion, kuten pahoinvoinnin. Yleisempi lapsilla kuin aikuisilla Uusia ruokia pelkäävien määrää väestössä on vaikea arvioida tarkasti, koska vakiintunutta määritelmää sille, milloin ruokien karttaminen on neofobiaa, ei ole. Taipumus on kuitenkin yleisempi lapsilla kuin aikuisilla. –  Luontaisesti uusia ruokia vältellään eniten ­2­–­6-vuotiaana.­ Tässä iässä lapsi alkaa irtautua vanhemmistaan ja tutkia maailmaa itsenäisemmin. Varovaisuus uusia asioita kohtaan kumpuaa kaukaa: se on ollut hengissäpysymisen elinehto tuhansia vuosia. –  Vastaavasti mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olemme ehtineet tutustua ja totutella erilaisiin ruokiin. Perinnöllinen tausta Uusien ruokien pelon taustalla ovat osittain myös perintötekijät. –  Osoitimme kaksostutkijoiden kanssa, että uusien ruokien välttelyllä on perinnöllinen tausta samaan tapaan kuin persoonallisuuspiirteillä. Perimä selittää jopa kaksi kolmasosaa ihmisten välillä esiintyvästä vaihtelusta. Koska kyse on ”vain” taipumuksesta, uusien ruokien pelon ei tarvitse määrätä koko loppuelämän käyttäytymistä. –  Kun ihminen altistaa itsensä toistuvasti tietylle uudelle ruoalle, tämän nimenomaisen ruoan uutuus ja siten ruokaneofobian kokeilemista rajoittava vaikutus hälvenee. Se, miten monta maistelukertaa tottuminen uuteen ruokaan ja makuun vaatii, on yksilöllistä. –  Tässä mielessä periaate siitä, että kaikkea pitää kokeilla vaikka vain ihan vähän, on ihan paikallaan – kunhan tämä ei mene pakottamisen puolelle. Pakottamisella ei tutkimusten mukaan saavuteta hyviä tuloksia, vaan se voi aiheuttaa pahimmillaan elinikäisen kammon kyseisiä ruokia kohtaan. Makea ja suolainen helppoja Kun tietty ruoka tulee uusia ruokia välttelevälle aikaa myöden tutuksi, hän voi lopulta oppia pitämään siitä yhtä paljon kuin kuka tahansa muukin. –  Sama pätee esimerkiksi introvertin suhteessa muihin ihmisiin. Introvertti saattaa olla varauksellinen uuden tuttavuuden seurassa, mutta ajan mittaan heistä saattaa tulla parhaat ystävät, Knaapila sanoo. Perimmäistä taipumusta oppimisprosessi ei Knaapilan mukaan poista. Todennäköistä on, että uusien ruokien vältteleminen jatkuu samaan tapaan kuin ennenkin. Millaiseksi uusia ruokia pelkäävän arkimenu muodostuu, riippuu perimän lisäksi kulttuurista sekä kotoa ja lähiympäristöstä saadusta mallista. –  Todennäköisesti turvalliseksi koetut ruoat kuuluvat kunkin ympäristön kaikkein tavallisimpiin ja tutuimpiin ruokiin, minkä vuoksi niitä on helpompi lähestyä ja niistä on helppo alkaa pitää. Tällaiset ruoat sisältävät usein makeaa tai suolaista, jotka ovat synnynnäisesti miellyttävinä pidettyjä makuja. Raaka-aine pitää tunnistaa Myös ruoan tuoksu, ulkonäkö ja valmistustapa vaikuttavat valintoihin ja mieltymyksiin. –  Lapsilla uusien ruokien pelko on liitetty useissa tutkimuksissa erityisesti kasvisten ja kalan välttelyyn. Oma tutkimuksemme Suomessa osoitti samojen yhteyksien löytyvän myös ­20­–25-vuotiailta, Knaapila kertoo. Monien lasten valintoja ohjaa myös voimakas tunnistamisen tarve: eri raaka-aineiden pitää erottua ja olla erillään toisistaan. Muhennokset ja padat saatetaan kokea epämääräisiksi ja siksi epäilyttäviksi. Sama pätee tosin moniin aikuisiinkin. Tuntuu turvallisemmalta, kun hahmottaa, mitä lautasella on. Hapan ja karvas hankalia Uusia ruokia pelkäävälle maku ei ole ratkaiseva, jos ruokaa ei ylipäätään suostu maistamaan. Merkitystä maulla alkaa olla vasta, jos ihminen haluaa altistua ja oppia syömään kyseistä ruokaa. –  Hankalimpia makuja tuntuvat olevan hapan ja karvas. Myös suutuntuma saattaa hidastaa tai nopeuttaa oppimista. Hankaluuksia saattaa aiheuttaa esimerkiksi sienten liukas suutuntuma, Knaapila sanoo. Ruokaneofobia voi joissakin tapauksissa kaventaa ruokavaliota ja aiheuttaa näin myös terveysriskejä. Knaapila sanoo puutostilojen olevan harvinaisia, koska ravinnon voi koostaa riittäväksi monin eri tavoin. Sen sijaan ylipainolle altistuminen on riski. –  Lapsilla ruokaneofobian ei ole havaittu olevan yhteydessä painoon. Sen sijaan tutkimuksessamme kävi ilmi, että aikuisilla taipumus on yhteydessä ruokavalion heikompaan laatuun ja korkeampaan painoindeksiin. THL:n aikuisille tekemässä tutkimuksessa havaittiin yhteys myös korkeampiin veren rasva-arvoihin ja tyypin 2 diabeteksen riskiin. Ruokaneofobia ja ylipaino Knaapilan mukaan aikuisilla ruokaneofobia saattaa näkyä ylipainona siksi, että siihen liittyvä kasvisten välttely ja yksipuolinen, runsaasti makeita ja rasvaisia ruokia sisältävä ravinto on jo ehtinyt vaikuttaa painoindeksiin. –  Rasvaisten ruokien syöminen ei välttämättä näy vielä lasten arvoissa, mutta varhain opitut ruokailutottumukset ovat varsin pysyviä. Siksi on tärkeää auttaa lapsia kokeilemaan uusia makuja. Terveydelliset riskit ovat yksi asia, sosiaaliset paineet toinen. Vaikka olemme tottuneet monenlaisiin ruokavalioihin ja arvovalintoihin, hyvin voimakas uusien ruokien pelko saattaa aiheuttaa ahdistusta neofobikossa ja ärtymystä ympäristössä. Siihen, että muuttaa suhtautumistaan ruokaan, tarvitaan omakohtaista motivaatiota. –  Esimerkiksi terveysseikat tai muutto erilaiseen ruokakulttuuriin voivat kannustaa laajentamaan ruokavaliota. Myös tarve vähentää lihansyöntiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi saattaa motivoida muutoksiin, Knaapila sanoo.