Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

In memoriam: Esa Aalto 1945– 2019

Hallintoneuvos Esa Tapio Aalto kuoli 17. huhtikuuta 2019 Helsingissä. Hän oli 73-vuotias, syntynyt 23. syyskuuta 1945 Janakkalassa. Esan lapsuudenkoti oli Janakkalan vanhalla kunnantalolla, Turengissa. Alakoulun jälkeen hän kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan yhteiskoulusta 1964 ja jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa valmistuen oikeustieteen lisensiaatiksi 1976. Hän suoritti myös Master of Laws -tutkinnon Harvardissa 1981. Vuoden opiskelu Yhdysvalloissa asuen yhdessä vaimonsa Ninan kanssa oli ainutlaatuinen ja usein muisteltu kokemus. Esa aloitti työuransa 1969 Helsingin verovirastossa, istui käräjät Janakkalan tuomiokunnassa, siirtyi Verohallitukseen ja 1973 Valtionvarainministeriön vero-osastolle. Siellä hän hoiti monia eri tehtäviä toimien lainsäädäntöneuvoksena vuodesta 1983 alkaen. Ministeriössä työskennellessään hän oli lukuisten verotusta uudistaneiden toimikuntien, komiteoiden ja neuvottelukuntien sihteeri tai jäsen. Yli kahden vuoden intensiivisen tutkimustyön tuloksena valmistui myös väitöskirja ”Koron vähennysoikeus henkilöverotuksessa” ja oikeustieteen tohtoriksi Esa väitteli 1988. Vuonna 1989 hänet nimitettiin ylimääräiseksi hallintoneuvokseksi Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hän jatkoi vakinaisessa virassa 1993 ja jäi eläkkeelle 2013. Helpolla hän ei tässä tehtävässään päässyt. Ilta- ja viikonlopputyöt olivat Esalle vakio-ohjelmaa, sillä työmäärä KHO:ssa oli suuri. Esimerkiksi niin sanotun Natura-muutoksenhakujen käsittelyyn osallistuneiden hallintoneuvosten, kuten Esan, osuus tehtyjen päätösten sivumäärästä oli tarkastavana jäsenenä yli 5 000 päätössivua runsaassa puolessa vuodessa. Työyhteisössä Esa tuli tunnetuksi tunnollisuudestaan ja huolella pohdituista päätösehdotuksista, joiden perusteet oli tarkoin tutkittu. Hän teki kellosepän tarkkuudella päätöstekstien tarkastuksen, eivätkä huomaamatta jääneet sen paremmin asia-, kielioppi- kuin kirjoitusvirheetkään. Kaikessa toiminnassaan Esa käyttäytyi aina sovinnollisesti ja sävyisästi ja oli työyhteisössä arvostettu herrasmies. Esalle myönnettiin vuonna 1998 Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan komentajamerkki (SVR K) ja 2002 Valtion virka-ansiomerkki (XXX) sekä vuonna 2012 Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan komentajamerkki (SVR KI). Esalle työ oli ykkösasia, mutta hän viihtyi myös Nina-vaimon kanssa Nauvossa vapaa-ajan asunnoksi kunnostetussa Thoraksen entisessä kansakoulussa. Talvisin vietettiin myös lomaa Lapissa tuttujen ja sukulaisten seurassa. Pariskunnan yhteisen ystäväpiirin illanistujaisissa Esa tuli mainiosti toimeen mitä erilaisimpien ihmisten kanssa. Vaikka Esan paria viimeistä työvuotta ja eläkeaikaa varjosti hitaasti etenevä, parantumaton sairaus, hänen kommenttejaan ryyditti usein silloinkin brittityyppinen, sarkastinen huumori. Ari Aalto ja Ahti Rihto Kirjoittajat ovat Esa Aallon veli ja entinen työtoveri