Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Verotiedot

Hurskaus, raittius ja sivistys

Mitä tarkoittaa, että joku ihminen on "hurskas"? Sana ei merkitse useimmille enää mitään. Se tunnetaan enää muodossa "hurskastelu", joka tarkoittaa tekopyhyyttä. Aikoinaan hurskas tarkoitti kuitenkin ihmistä, joka noudattaa uskontoaan. Sitä pidettiin hyvänä ja tavoiteltavana ominaisuutena ihmisessä. Toinen vanhahtava sana on "raittius". Muutama vuosikymmen sitten raittius oli itsestään selvä periaate kaikessa julkisessa toiminnassa, olipa kyseessä sitten työväenliikkeen tai urheiluseuran toiminta tai kulttuuritapahtuma. Sitten keksittiin, että kunnon tapahtumassa pitää olla olutteltta. Ikäihmiset muistavat vielä koululaisten raittiuskirjoituskilpailut. Minäkin muistan kunnan raittiussihteerit, jotka olivat vapaa-aikatoimen merkittävimpiä viranhaltijoita. Mihin raittiustyö katosi? Tiedän, ettei työ päihdeongelmien kanssa ole mihinkään kadonnut, mutta miksi "raittius" häipyi sanana marginaaliin? Veikkaan, että seuraava sana, josta tulee yhtä hellyttävän vanhanaikainen kuin hurskaus tai raittius, on "sivistys". Koulutus- ja kulttuuripolitiikan strategisena tavoitteena sivistys on jäänyt syrjään. Haluamme kouluttaa osaajia työelämän tarpeisiin, sen sijaan, että pyrkisimme kasvattamaan ihmisiä, joilla on laaja yleissivistys ja ymmärrystä elämän eri alueilta. Nykyään koodaaminen on tärkeämpi taito kuin ajattelu, diagnostiikka tärkeämpää kuin leikki tai laulu. On hyvä muistaa Janakkalan oman pojan, Uno Cygnaeuksen, opetussuunnitelma, jossa korostuivat sellaiset nykyään toissijaisina pidetyt aineet kuten uskonto, laulu, liikunta ja käsityö. Sivistystyö on koko ihmisen kasvattamista. Tai oli.