Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Vain maukasta ruokaa voi viedä

Ruisleipä äänestettiin kansallisruoaksi. Se oli suuri voitto kansallismielisille, jäiväthän taakse huomattavasti kansainvälisemmät karjalanpaisti ja -piirakka. Suomi elää viennistä, ja niin taivaallisen hyvää kuin ruisleipä onkin, on se Suomen viennin vaikeuksien symboli. Niin oleellinen osa kansallista kulttuuria ruoka on kaikkialla. Suomi on hyvä tuottamaan ja viemään koneita, paperia, laivoja ja koodausosaamista, vanhaa ja uutta tekniikkaa. Sen laatu puree vailla kulttuurieroja. Mutta ruoka! Kaiken järjen mukaan Suomen pitäisi olla vahva elintarvikkeiden viejä. Ovathan raaka-aineemme puhtaimpia ja terveellisimpiä vailla antibioottijäämiä. Suomi hakee raivokkaasti kasvua ja vientiä. Luulisi, että elintarviketuotantomme markkinointi olisi helpommasta päästä. Vaan ei ole. Kylmäävä fakta on, että elintarvikevientimme arvo on 1,5 miljardia euroa ja tuonnin arvo yli neljä miljardia vuodessa. Tuonti on kaksinkertaistunut, vienti polkee paikoillaan. Tämä ei johdu vain Venäjä-pakotteista, jotka päätettiin Länsi-Euroopassa, mutta kurittavat Suomea. Me suomalaiset olemme ottaneet ulkomaisen ruoan omaksemme, mutta elintarvikkeemme eivät kelpaa ulkomaalaisille. Hinta on tärkeä seikka, mutta maailman valtavilla markkinoilla se selittää vähemmän kuin kulttuuri. Äsken nimitettiin uusi maatalousministeri ja hänkin nimesi kärkitavoitteekseen ruokaviennin lisäämisen. Toivotan onnea... Minulla on ollut mahdollisuus tutustua ruokaan monissa maissa. Epäilen, ettei Suomen ruokavienti nouse nykyisellä puhtautta ja erityisesti terveellisyyttä korostavalla brändäyksellä. Maailmalla se mikä jyllää, pärjää ja voittaa, on maku. Meidän ultraterveellinen elintarviketuotantomme tuottaa mautonta, rasvatonta, koeputkessa kehitetyn ja valmistetun makuista ruokaa. Olen niin samaa mieltä Silvio Berlusconin kanssa; suomalainen ruoka maistuu liian usein pahalle – tai ei millekään. Ei tarvitse mennä kuin muutama sata kilometriä etelän suuntaan, niin jo alkaa maistua! Koko elintarviketuotantomme konsepti pitäisi siis kääntää ylösalaisin! Kärkiteemoiksi maku ja puhtaus, terveellisyyden ja puhtauden sijasta? Ensin pitäisi kuitenkin putsata kotipesä ja ymmärtää, että on kansallinen häpeä pakata ruisleipää muovipussiin.