Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Mestari haluaa jääkiekosta ammatin

Janakkalalaisen kiekkokoulun kasvatin Paavo Tynin , 20, kausi päättyi kultajuhliin. Tyni oli voittamassa A-nuorten SM-kultaa HPK:n riveissä. Joukkue pelasi vakuuttavan kauden napattuaan runkosarjan voiton ja kotiedun pudotuspeleihin. Liito jatkui playoffeissa. Puolivälierissä hämeenlinnalaiset laittoivat Pelicansin laulukuoroon. Välierissä lomille lähetettiin Rauman Lukko. Finaaleissa vastaan asettui Porin Ässät. Kausi sai arvoisensa lopun , kun HPK nosteli Legacy Bowlia. - Meillä oli tosi taitava joukkue. Oli paljon luovia hyökkääjiä ja molemmat veskarit olivat todella hyviä. Niihin pystyi nojaamaan vaikeillakin hetkillä, jos muilla ei kulkenut. Meillä oli myös aika kokenut joukkue. Osa oli pelannut miesten pelejä ja moni jo ennestään A-nuorten SM-sarjaa. Valmennustiimille täytyy antaa kiitosta. Kun saatiin pelitapa toimimaan, meitä oli tosi vaikea voittaa, harvialalainen Tyni kertoo. Kiekkoilijana Paavo Tyni on käynyt läpi pitkän junioripolun. Unelmien eteen on käytetty lukemattomia treenitunteja 15 vuoden aikana. - Aloitin 5-vuotiaana Janakkalan Kiekossa. Pelasin siellä kaksi vuotta ja 7-vuotiaana siirryin HPK:hon. Pikkupoikana kokeilin useita eri lajeja: jääkiekkoa, salibandya ja hiihtoa. Talvilajien lisäksi pelasin jalkapalloa kesäisin. Vähitellen muut lajit alkoivat tippua pois. Jääkiekko on aina kuitenkin ollut se ykkösjuttu. Juniorikiekko on raakaa touhua. Kilpailu pelipaikoista on armotonta ja junnujen seulonta alkaa hyvin varhaisessa vaiheessa. Uusia pelaajia juniori-ikäluokkiin tulee muualta joka vuosi, ja porukka kutistuu koko ajan ryhmää tiivistettäessä. Tällä kaudella A-nuorissa vanhimmat olivat -95 ja nuorimmat -99 syntyneitä. Vaatimustaso on armoton. Myös harjoitusmäärät kasvavat koko ajan miesten varttuessa. Tynin mukaan kuutena päivänä viikossa treenataan tai pelataan. Harjoituksia voi olla kahdestikin päivässä. Viikkoon mahtuu yksi lepopäivä. Urheilijan elämä ei ole pelkkää auringonpaistetta. Välillä testataan ja kysytään henkistä jaksamista. Tyni näkee, että tärkeintä on yrittää nauttia lajista ja pelaamisesta. - Pitää olla sitoutunut siihen mitä tekee. Pääkopan täytyy olla kunnossa, että jaksaa treenata ja olla henkisesti valmis arjen haasteisiin. Osa käy töissä tai koulussa ja osa suorittaa armeijaa samaan aikaan. Se on henkisesti aika raskasta aikaa. Jääkiekosta pitää osata nauttia, kun hallille tullaan. Lähes koko juonioriuransa hyökkääjänä pelannut Paavo Tyni koki kauden aikana yllätyksen. Hän tuurasi muutaman ottelun loukkaantuneita puolustajia ja jäi sille tielle. - Ei siinä hirveästi ehtinyt miettiä. Valmentaja kysyi, voisinko tuurata pakkia. Pakit tulivat kuntoon ja palasin hetkeksi hyökkääjäksi. Marraskuun tienoilla pidettiin valmennuksen kanssa palaveria. Ajattelimme, että ehkä pakin rooli sopii minulle jopa paremmin. Siitä hetkestä eteenpäin olin pakkina. Omaa kieltään Tynin otteista kertoo runkosarjan teholukema +22, joka oli koko joukkueen paras. - Se nousi juuri siinä pakin paikalla, tuli oltua oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hyökkääjänä teholukema oli suunnilleen nollissa, kultamitalisti naurahtaa. Tyni sai viime vuonna opintonsa päätökseen. Kesällä vuorossa on armeija, joka asettaa omat haasteensa. Ensi vuosi on viimeinen A-junioreissa. Kehittymisen varaa on kiekollisesta pelaamisesta puolustajan tontilla. Myös viivapeliin ja laukomiseen hän kaipaa terävyyttä. - Tavoite on pelata jääkiekkoa ammatiksi. Seuraava steppi on miesten pelit. Joko niitä tulee Liigan puolella tai sitten Mestiksen kautta – sen aika näyttää.