Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Viikon sana: Palmusunnuntai lähestyy

Virpominen on palmusunnuntaihin kuuluva vanha, alkujaan ortodoksiseen kristillisyyteen liittynyt perinne. Alun perin virpominen on ollut siunauksen toivotus. Virpoja haluaa toivottaa virvottavalle kaikkea hyvää; terveyttä ja Jumalan siunausta. Virpomisvitsa, koristeltu pajunoksa, symboloi palmun lehviä, joita kansa levitti Jeesuksen eteen tämän ratsastaessa aasilla Jerusalemiin. Kristityille palmunoksa on myös voiton, toivon ja Kristuksen kuninkuuden vertauskuva. ”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.” (Sak. 9:9) Palmusunnuntaista alkaa Kunnian kuninkaan alennustie. Hiljaisella viikolla kuljemme kohti Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa. Väkijoukon ”Hoosianna!” -huudot vaihtuvat ”Ristiinnaulitse!” -huudoiksi. Tänäänkin väkijoukot huutavat. Netissä, sosiaalisessa mediassa, kaduillakin. Tunteet käyvät kuumina. Puheet ovat kovin arvolatautuneita. Jokaisella on oma totuutensa. Vastapuolta ei haluta edes kuulla, saati ymmärtää. Siunaaminen on kaikkinaisen vihapuheen vastakohta. Siunaaminen on hyvän puhumista. Se on paljon enemmän kuin pelkkä toivotus. Siunaaminen on Jumalan armon ja hyvyyden julistamista ääneen tässä ajassamme. Se on kaiken hyvän, Jumalan läsnäolon ja avun toivottamista lähimmäiselle. Siunaus tulee aina perimmältään Jumalalta. Me saamme olla välittämässä sitä eteenpäin silloin kun siunaamme toisiamme ajatuksin, sanoin ja teoin. Taivaan Isältä saamme pyytää apua tähänkin, ja rukoilla rakkautta ja viisautta toistemme kohtaamiseen. Heidi Somervuori vs. diakoniatyöntekijä Janakkalan seurakunta