Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Huutolaispojan tie toi Tervakoskelle

”Parhaimmillaankin elämä on juuretonta, jotenkin irrallista ja väliaikaisuuden tuntuista. Kaukana ja erillään omasta suvustaan, kasvuympäristöstään ikään kuin roikkuisi tuulenkuljettaman pilven varassa.” Näin kirjoitti Lauri Halla-aho kuvaten niin omia kuin monen muunkin töiden perässä kotiseudultaan muuttaneen alajärveläisen tuntoja. Lauri Halla-ahon sukupolvi rakensi tämän maan; ratatyöt, tietyöt ja jatkosodan jälkeen jopa uuden rajalinjan vetäminen tehtiin käsipelillä. Hevosvoimat olivat heinäkäyttöisiä ja nouseva Suomi tallennettiin valokuviin, joiden filmit kehitettiin Saksassa saakka. Rajamiesten keskeinen kulkuneuvo olivat sukset vielä kauan sotien jälkeenkin. Seitsenlapsisen perheen suutari-isän kuoltua isommat lapset joutuivat rengeiksi ja piikomaan. Nuorimmaiset, Lauri ja kolme vuotta nuorempi sisar Silja, sijoitettiin Isoniemen taloon 1920-luvun lopulla – vaikka huutolaisten kauppaaminen oli jo siinä vaiheessa sivistysvaltion syntyä virallisesti lopetettu. Jatkosotaan Lauri Halla-aho kiirehti himpun verran alaikäisenä, talvisota oli kulunut piikkilankaa tehtaillen (sielläkin alaikäisenä, ikänsä valehdelleena). Sodasta hän ei paljoa tarinoinut. Sen verran jälkipolvet tietävät, että kranaatinsirpaleita löytyi Muurilan kannaksen muistoina useampikin ja hengenlähtö oli lähellä, kun haavat tulehtuivat Lapuan riiuureissulla. Lauri Halla-aho teki kaksi työuraa, ensimmäisen rajajääkärinä eri puolilla Suomen itärajaa. Hän eteni aina Rajajääkäriliiton (nyk. Rajaturvallisuusunioni) puheenjohtajaksi. Toinen ura sai alkunsa jo sodassa viestimiehenä toimiessa, sittemmin valokuvausharrastuksella vahvistettuna. Hän senttasi eli toimitti juttuja eläkevuosinaan lukuisiin lehtiin. Lauri Halla-aho avioitui kahdesti ja jäi leskeksi kahdesti. Lapsille löytyi äiti Eeva, os. Saarela, Viialasta. Perheeseen syntyi neljä lasta. Leskimies avioitui uudestaan imatralaisen Helmin (os. Karvonen) kanssa. Eläkevuosinaan Lauri Halla-aho palasi lapsuudessa pirstoutuneen perheensä pariin. Monet sisaruksista olivat asettuneet perheineen Janakkalaan, Tervakosken hienopaperitehtaan kainaloon. Lapsenlapsille ja lapsenlapsenlapsille sijainti Puuhamaan naapurissa oli mieleinen. Vaarilla kyläily tiesi meille lapsenlapsille aina kahta asiaa: vanhojen valokuvien plaraamista ja paikallislehtien lukemista. Hän seurasi entisten kotipaikkojensa lehtiä ja toimi niiden avustajana. Lehtijutuista syntyi myös omaelämäkerrallinen kirja vuonna 2008. Lauri Halla-aho piti säntillisesti kirjaa säähavainnoista ja teki sukututkimusta. Rajamiesvuodet Ivalossa jättivät häneen pysyvän jälkensä, joten monet lomamatkat suuntautuivat eri puolille Lappia. Sanni Halla-aho Kirjoittaja on Lauri Halla-ahon tyttärentytär